Alla lisää seurakuntapäivien puheenvuoroja. Katkoviivalla merkityistä kohdista on poistettu puheenvuoroja, joista joku voisi tunnistaa henkilön/henkilöt. Tärkeintä ei ole se, mitä kukin teki tai sanoi, vaan kuvata hoitokokousprosessia ja sen kulkua
L.R.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus.
K.A.: Teki Parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus
S.P.:: Selitti E-liikkeen taustaa. Tässä asiassa on ollut se hankaluus, että ennen Elanto oli (1940-luvulle asti) porvarillisenemmistöinen. Tilanne on muuttunut. Maalaisväestöllä on ollut selvänä tämä asia. Nuoria on täällä Helsingissä houkuteltu erilaisilla eduilla. Vanhemmilla täällä Helsingissä on tässä asiassa ollut valvomattomuus ja nuorilla sitten tottelemattomuus
M.N.: Teki parannuksen itsensä kuivaamisesta. Siunaus .
H:n sisar: N-veli kertoi sisaren asian seurakunnalle. Sisar oli joutunut kososlaisuuteen ja kiittänyt "kylmästi" ja pyysi siunausta. Siunaus.
K.R.: Olen saanut parannuksen armon kuivasta hengestä. Olen saanut varmasti kososlaisia tartuntoja, saanko anteeksi. Siunaus.
-------
T.S.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. S iunaus.
H.H.: Teki parannuksen katkerasta hengestä ja tyytymättömyydestä. Siunaus.
L.E.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus .
S.V.: Teki parannuksen pappiseriseuran hengestä ja kososlaisuudesta. Siunaus.
K.K.: Teki parannuksen kososlaisuudesta ja vaativasta hengestä. Siunaus.
V.K.: Minua on hoidettu helmikuussa. Pohja on kososlaisuudessa. Olen joutunut selvästi kososlaisuuteen. Teki tästä parannuksen. Siunaus.
P:n sisar: Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus.
R:V.: Tultuamme tänne ihmettelimme tätä henkeä, en tuntenut oloani kotoisaksi, henkeen tottui ja olen ollut voimaton. Kososlaisuus on ollut pohjana. Teki parannuksen tästä. Siunaus.
---------
S.E.: Teki parannuksen hempeästä hengestä ja lihanvapaudesta. Siunaus.
N.S.: Teki parannuksen hempeästä hengestä, jonka oli saanut jo kotoa. Siunaus.
P.A.: Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus.
M.T.: Teki parannuksen kiintymisestä _ _:n persoonaan. Siunaus.
L.P.: Teki parannuksen hempeästä hengestä ja kososlaisuudesta. Siunaus
R.S.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus.
R.A.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus.
------
M.L.: Olen tukenut niitä, jotka ovat olleet väärässä 50-luvulta asti. Kososlaisuus on ollut pohjana. Teki tästä parannuksen. Siunaus.
L.M.: Olen saanut tehdä parannuksen H:ssa hempeästä hengestä. En ole jaksanut korjata täällä. Saanko anteeksi. Siunaus .
L.J.: Teki parannuksen hempeydestä. Siunaus.
R.J.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus.
H.H.: Teki parannuksen väärästä hengestä, joka on ilmennyt kuivana henkenä, hempeänä henkenä ja rippioppina. Turun henki on myös liittynyt tähän. Siunaus.
H.S.: Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus.
L.S.: Olen saanut parannuksen armon kesällä hempeästä hengestä. En ole sitä täällä korjannut. Saanko anteeksi. Siunaus.
N.M.: Teki parannuksen kuivasta ja hempeästä hengestä, jossa ollut pohjana kososlaisuus. Siunaus
N.S.: Teki parannuksen kuivasta ja hempeästä hengestä, jossa ollut pohjana kososlaisuus. Siunaus
R.O.: Pyysi siunausta. Siunaus.
R.M.: Olen ihaillut _ _:a ja puoltanut kotona eriseuraan joutuneita. Teki tästä parannuksen. Siunaus.
L.K.: Teki parannuksen E-liikkeen jäsenyydestä. Siunaus.
Oh, no! It's leaking
tiistai 28. syyskuuta 2010
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Lisää otteita Hgin seurakuntapäiviltä II
Helsingin Rauhanyhdistys - seurakuntapäivät 29.10.1978. Tässä pätkä seurakuntapäivien kulusta:
Kahvitauon jälkeen puheenjohtajaksi tuli J.P. ja sihteeriksi T.T.
J.P.:
Olemme yhdessä nähneet, että neuvonpito on tapahtunut Jumalan tahtomana. Paljon asioita on saatu korjata. Erityisesti on saanut tulla esille kososlaisuus, joka on ollut Helsingissä 1940-luvulta asti. Vuonna 1962 kososlaisuus tuli erityisesti esille. Tällöin jäi monille katkeruus, joka on ilmennyt myös johtokuntaa vastaan nousemisena. Myös pappiseriseuran henki ja kysymys Elannon jäsenyydestä on tuotu esille puheenvuoroissa.
T.V.:Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus.
K.J.: Teki parannuksen kososlaisuudesta ja Elannon jäsenyydestä. Siunaus.
V.M.: Teki parannuksen Elannon jäsenyydestä Siunaus .
I.M.: Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus
M.E.: Teki parannuksen Elannon jäsenyydestä. Siunaus
M.T.: Teki parannuksen kososlaisuudesta ja Elannon jäsenyydestä. Siunaus.
H.M.: Tulin 1960-luvun alussa Helsinkiin ja muutin 1961 Rekolaan. Rekolassa pidetyissä seuroissa joskus 1961-62 oli kehotettu joitakin R:n kannattajia parannukseen. Siunasimme kuitenkin näitä kannattajia (=kososlaisia) joutuen hempeään henkeen. H.M. teki tästä hempeästä hengestä parannuksen. Siunaus.
P.S.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus .
K.A.: Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus.
K.H.: Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus.
P.V.: Teki parannuksen Elannon jäsenyydestä Siunaus.
M.V: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus.
N.K.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus
N.S.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus
N.T.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus.
P.P.: Olen suosinut Elantoa ja joutunut siihen henkeen ja hempeyteen. Siunaus
P.J.: Kaikki em. P.P.:n asiassa johtuu kososlaisuudesta,josta olet saanut parannuksen armon.
H.P.: Teki parannuksen "kiittäjätyttöjen" puoltamisesta ja E-liikkeen kortin käyttämisestä. Siunaus.
R.H.: Teki Parannuksen hempeydestä ja E-liikkeen jäsenyydestä.
P. J.; Pyytäisin Heikki Saarta käyttämään puheenvuoron E-liikkeen jäsenyydestä, siitä, miksi kristitty ei voi siihen kuulua.
Saari Heikki : E-liikkeellä on marxilainen pohja, jumalankielteisyysoppi. Sieltä ei edes kannatuksen vuoksi ole syytä ostaa.
Kahvitauon jälkeen puheenjohtajaksi tuli J.P. ja sihteeriksi T.T.
J.P.:
Olemme yhdessä nähneet, että neuvonpito on tapahtunut Jumalan tahtomana. Paljon asioita on saatu korjata. Erityisesti on saanut tulla esille kososlaisuus, joka on ollut Helsingissä 1940-luvulta asti. Vuonna 1962 kososlaisuus tuli erityisesti esille. Tällöin jäi monille katkeruus, joka on ilmennyt myös johtokuntaa vastaan nousemisena. Myös pappiseriseuran henki ja kysymys Elannon jäsenyydestä on tuotu esille puheenvuoroissa.
T.V.:Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus.
K.J.: Teki parannuksen kososlaisuudesta ja Elannon jäsenyydestä. Siunaus.
V.M.: Teki parannuksen Elannon jäsenyydestä Siunaus .
I.M.: Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus
M.E.: Teki parannuksen Elannon jäsenyydestä. Siunaus
M.T.: Teki parannuksen kososlaisuudesta ja Elannon jäsenyydestä. Siunaus.
H.M.: Tulin 1960-luvun alussa Helsinkiin ja muutin 1961 Rekolaan. Rekolassa pidetyissä seuroissa joskus 1961-62 oli kehotettu joitakin R:n kannattajia parannukseen. Siunasimme kuitenkin näitä kannattajia (=kososlaisia) joutuen hempeään henkeen. H.M. teki tästä hempeästä hengestä parannuksen. Siunaus.
P.S.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus .
K.A.: Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus.
K.H.: Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus.
P.V.: Teki parannuksen Elannon jäsenyydestä Siunaus.
M.V: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus.
N.K.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus
N.S.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus
N.T.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus.
P.P.: Olen suosinut Elantoa ja joutunut siihen henkeen ja hempeyteen. Siunaus
P.J.: Kaikki em. P.P.:n asiassa johtuu kososlaisuudesta,josta olet saanut parannuksen armon.
H.P.: Teki parannuksen "kiittäjätyttöjen" puoltamisesta ja E-liikkeen kortin käyttämisestä. Siunaus.
R.H.: Teki Parannuksen hempeydestä ja E-liikkeen jäsenyydestä.
P. J.; Pyytäisin Heikki Saarta käyttämään puheenvuoron E-liikkeen jäsenyydestä, siitä, miksi kristitty ei voi siihen kuulua.
Saari Heikki : E-liikkeellä on marxilainen pohja, jumalankielteisyysoppi. Sieltä ei edes kannatuksen vuoksi ole syytä ostaa.
lauantai 25. syyskuuta 2010
Lisää otteita Hgin seurakuntapäiviltä
HELSINGIN RAUHANYHDISTYKSEN SEURAKUNTAPÄIVÄT
29.10.1978 klo 13.00 - 22.00
Helsingin Rauhanyhdistys, Fredrikinkatu 61 A, 00100 Helsinki 10
Runsaslukuisesti Helsingin, Hyvinkään, Järvenpään, Porvoon ja Rekolan rauhanyhdistysten jäseniä
Aloitus
Veisattiin virsi 387: 1-3. Veli E.R. piti alkurukouksen.
Helsingin Rauhanyhdistyksen puheenjohtaja veli T.K. avasi tilaisuuden.
Puheenjohtajiksi valittiin veljet N.M ja J.P. ja sihteereiksi P.K. ja T.T.
l. Alustus
Veli Heikki Saari piti alustuksen "Omantunnon talous" (l Tim. 1: 19-20)
Poimintoja alustuksesta:
Vain uskon kautta päästään sovintoon Jumalan kanssa. Tällöin saadaan hengen laki sydämeen. Omantunnon taloutta ei voida hoitaa, jos ei ole elämän valkeutta ja voimaa Kristuksesta vuotavana. Sydämen uskolla Jumala puhdistaa sydämen hengen pyhityksen kautta. Mistä saadaan tällainen valo? Ajankohtaisesta evankeliumista. Uskovaisen tulee nähdä aina aika, jota eletään. Kristuksen aikaa ja armotalouden merkkejä eivät farisealaiset tunteneet. Nyt on uskonelämän raittiuden aika. Profeetta Daniel on ennustanut: "Monta puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pitävät jumalattoman menon, ja jumalattomat ei näitä tottele, mutta ymmärtäväiset ottavat näistä vaarin." (Dan. 12: 10) Jumalattomia on myös Jumalan valtakunnassa: luikahtaneet. Paavali antoi kaksi saarnaajaa saatanan haltuun. Kaiken takana oli kuitenkin rakkaus kuritukseksi. He olivat menettäneet uskon ja hyvän omantunnon.
Esimerkki uusheränneestä ihmisestä, joka sanoi: "Ennen minä siellä kotonakin tein parannusta, mutta olen sen heittänyt pois." Seurakunta kävi näkymään viallisena sekä myös oikea oppi.
Vääryyden rahat ja tavarat käytiin hoitamaan paikoilleen Ei kuitenkaan Jumalan valtakunnan kassaan! (Sakkeus)
Pyhä Henki neuvoo, ei kuitenkaan laillisesti. Jumala vaikuttaa uskon kautta kuuliaisuuteen. Asioiden korjaaminen on aina vaikeaa. Rukoillen saa pyytää voimaa ja apua. Jumala antaa sitä.
Emme omilla päätöksillä ja voimalla saa armon valoa. Se saadaan evankeliumista Jumalan seurakunnassa. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja opettaa: "Kuin sanotaan: tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, niin älkäät paaduttako sydämiänne, niin kuin haikeudessa tapahtui." (Hebr. 3: 15)
Jeesus opetti rukoilemaan: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme." Ei vain ajallinen, mutta myös hengellinen leipämme.
Näin säilytämme uskon hyvässä omassatunnossa.
2. Keskustelua/Sielunhoidollisia puheenvuoroja.
S.P.:
Parannukseen ja korjaukseen kehottava puheenvuoro osoitettuna tilaisuudessa mahdollisesti mukana oleville ns. "pappiseriseurassa" itsensä turmelleille vielä asiansa hoitamattomille henkilöille.
Sielunhoidollisia puheenvuoroja,
a) E.R.:
Sellaiset synnit, jotka eivät ole olleet seurakuntaa vastaan julkisia, hoidetaan salaripissä. Julkiset seurakuntaa vastaan tehdyt synnit korjataan julkiripissä. On varottava, ettei tule julkirippioppia, joka olisi, parempi kuin salarippi.
29.10.1978 klo 13.00 - 22.00
Helsingin Rauhanyhdistys, Fredrikinkatu 61 A, 00100 Helsinki 10
Runsaslukuisesti Helsingin, Hyvinkään, Järvenpään, Porvoon ja Rekolan rauhanyhdistysten jäseniä
Aloitus
Veisattiin virsi 387: 1-3. Veli E.R. piti alkurukouksen.
Helsingin Rauhanyhdistyksen puheenjohtaja veli T.K. avasi tilaisuuden.
Puheenjohtajiksi valittiin veljet N.M ja J.P. ja sihteereiksi P.K. ja T.T.
l. Alustus
Veli Heikki Saari piti alustuksen "Omantunnon talous" (l Tim. 1: 19-20)
Poimintoja alustuksesta:
Vain uskon kautta päästään sovintoon Jumalan kanssa. Tällöin saadaan hengen laki sydämeen. Omantunnon taloutta ei voida hoitaa, jos ei ole elämän valkeutta ja voimaa Kristuksesta vuotavana. Sydämen uskolla Jumala puhdistaa sydämen hengen pyhityksen kautta. Mistä saadaan tällainen valo? Ajankohtaisesta evankeliumista. Uskovaisen tulee nähdä aina aika, jota eletään. Kristuksen aikaa ja armotalouden merkkejä eivät farisealaiset tunteneet. Nyt on uskonelämän raittiuden aika. Profeetta Daniel on ennustanut: "Monta puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pitävät jumalattoman menon, ja jumalattomat ei näitä tottele, mutta ymmärtäväiset ottavat näistä vaarin." (Dan. 12: 10) Jumalattomia on myös Jumalan valtakunnassa: luikahtaneet. Paavali antoi kaksi saarnaajaa saatanan haltuun. Kaiken takana oli kuitenkin rakkaus kuritukseksi. He olivat menettäneet uskon ja hyvän omantunnon.
Esimerkki uusheränneestä ihmisestä, joka sanoi: "Ennen minä siellä kotonakin tein parannusta, mutta olen sen heittänyt pois." Seurakunta kävi näkymään viallisena sekä myös oikea oppi.
Vääryyden rahat ja tavarat käytiin hoitamaan paikoilleen Ei kuitenkaan Jumalan valtakunnan kassaan! (Sakkeus)
Pyhä Henki neuvoo, ei kuitenkaan laillisesti. Jumala vaikuttaa uskon kautta kuuliaisuuteen. Asioiden korjaaminen on aina vaikeaa. Rukoillen saa pyytää voimaa ja apua. Jumala antaa sitä.
Emme omilla päätöksillä ja voimalla saa armon valoa. Se saadaan evankeliumista Jumalan seurakunnassa. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja opettaa: "Kuin sanotaan: tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, niin älkäät paaduttako sydämiänne, niin kuin haikeudessa tapahtui." (Hebr. 3: 15)
Jeesus opetti rukoilemaan: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme." Ei vain ajallinen, mutta myös hengellinen leipämme.
Näin säilytämme uskon hyvässä omassatunnossa.
2. Keskustelua/Sielunhoidollisia puheenvuoroja.
S.P.:
Parannukseen ja korjaukseen kehottava puheenvuoro osoitettuna tilaisuudessa mahdollisesti mukana oleville ns. "pappiseriseurassa" itsensä turmelleille vielä asiansa hoitamattomille henkilöille.
Sielunhoidollisia puheenvuoroja,
a) E.R.:
Sellaiset synnit, jotka eivät ole olleet seurakuntaa vastaan julkisia, hoidetaan salaripissä. Julkiset seurakuntaa vastaan tehdyt synnit korjataan julkiripissä. On varottava, ettei tule julkirippioppia, joka olisi, parempi kuin salarippi.
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Helsingin Rauhanyhdistys - Seurakuntapäivät 29.10.1978
Ote kokouksen pöytäkirjasta:
-----
Heikki Saari:
Puheenvuoroissa neuvottiin, että tämän kokouksen asioita ei viedä tiedoksi jumalattomille maailmaan. Se olisi päärlyjen heittämistä sioille.
-----
Heikki Saari:
Puheenvuoroissa neuvottiin, että tämän kokouksen asioita ei viedä tiedoksi jumalattomille maailmaan. Se olisi päärlyjen heittämistä sioille.
maanantai 20. syyskuuta 2010
Otteita kuulustelupöytäkirjoista - Osa VI
E.R:n poliisikuulustelupöytäkirja 30.12.1982, viimeinen osa
Luettuani pöytäkirjan, haluan tehdä, siihen muutamia korjauksia ja tarkennuksia.
Ensimmäinen yhteydenotto säätiön ja SRK:n välillä oli saamieni tietojen mukaan tapahtunut siten, että eräs pääjohtaja oli soittanut marraskuussa 1961 O.K:lle ja ehdottanut tapaamista. Se olikin järjestetty, ja pääjohtajan mukana oli ollut kansanedustaja. K:n, pääjohtajan ja kansanedustajan käymissä keskusteluisa oli tullut säätiön lahjoitusmahdollisuus esille ja johtanut myöhemmin käytännön lahjoitukseen. Kansanedustaja oli ilmeisesti ollut tuolloin SRK:n johtokunnan jäsen. Han oli ollut neuvottelussa SRK:n edustajana kenenkään tietämättä edes asiasta, itse itsensä valtuuttamana.
Sain kuulla säätiön lahjoituksista ja niiden yhteydessä järjestetyistä kokoontumisista ensimmäisen kerran 17.12.1965 Heinäpään seurakuntakodissa järjestetyssä johtokunnan kokouksessa. O. K:n näin ensimmäisen kerran Oulussa 22.2.1969 järjestetyssä johtokunnan kokouksessa, jossa hän antoi selostuksen asioista.
--------
Lopussa on lisäksi Reinikaisen selvitystä Amerikan-matkoistaan. Hän tuo voimakkaasti esille, ettei ole k.o. matkoiltaan saanut rahaa Suomeen tuotavaksi.
----
Ps. Lisää materiaalia sekä SYT-rahoista että muusta mielenkiintoisesta ilmestyy näille sivuille myös jatkossa
Luettuani pöytäkirjan, haluan tehdä, siihen muutamia korjauksia ja tarkennuksia.
Ensimmäinen yhteydenotto säätiön ja SRK:n välillä oli saamieni tietojen mukaan tapahtunut siten, että eräs pääjohtaja oli soittanut marraskuussa 1961 O.K:lle ja ehdottanut tapaamista. Se olikin järjestetty, ja pääjohtajan mukana oli ollut kansanedustaja. K:n, pääjohtajan ja kansanedustajan käymissä keskusteluisa oli tullut säätiön lahjoitusmahdollisuus esille ja johtanut myöhemmin käytännön lahjoitukseen. Kansanedustaja oli ilmeisesti ollut tuolloin SRK:n johtokunnan jäsen. Han oli ollut neuvottelussa SRK:n edustajana kenenkään tietämättä edes asiasta, itse itsensä valtuuttamana.
Sain kuulla säätiön lahjoituksista ja niiden yhteydessä järjestetyistä kokoontumisista ensimmäisen kerran 17.12.1965 Heinäpään seurakuntakodissa järjestetyssä johtokunnan kokouksessa. O. K:n näin ensimmäisen kerran Oulussa 22.2.1969 järjestetyssä johtokunnan kokouksessa, jossa hän antoi selostuksen asioista.
--------
Lopussa on lisäksi Reinikaisen selvitystä Amerikan-matkoistaan. Hän tuo voimakkaasti esille, ettei ole k.o. matkoiltaan saanut rahaa Suomeen tuotavaksi.
----
Ps. Lisää materiaalia sekä SYT-rahoista että muusta mielenkiintoisesta ilmestyy näille sivuille myös jatkossa
lauantai 18. syyskuuta 2010
Otteita kuulustelupöytäkirjoista - Osa V
E.R:n poliisikuulustelupöytäkirja 30.12.1982 jatkuu...
Toimikunta otti sitten yhteyden kansanedustajaan. Hänen kanssaan sovittiin käynnistä hänen kotonaan. En päässyt työesteitten vuoksi sinne, mutta toiset olivat menneet kansanedustajan kotiin. Kuulin heiltä, että he olivat odottaneet kansanedustajaa koko päivän ja tavanneet vasta pois ajaessaan hänet. Keskustelu oli ollut hankala, kiertelevä, eikä kansanedustaja ollut pystynyt selvittämään asiaa.
Tällä käynnillä oli tullut ilmeiseksi, ettei kansanedustaja enää voisi jatkaa SRK:n toiminnassa. Hänet jätettiin valitsematta johtokuntaan, ja yhteydet häneen katkesivat. Asia otettiin vielä esille työvaliokunnassa v. 1970-1971. Siellä todettiin, ettei SRK ollut rikkonut mitään maallista lakia ottaessaan lahjoituksen vastaan säätiöltä. Kuitenkin todettiin, että tässä on poikettu hyvästä ja oikeasta periaatteesta; "Lähetystyötä on tehtävä parattujen varoilla". Lahjoitusta ei olisi pitänyt ottaa tämän vuoksi vastaan. SRK:n johtokunnassa keskusteltiin vielä 27.2.1971 asiasta. S. ei ottanut asiaa esille, eikä puhunut siitä mitään. Kokoukseen kutsuttiin 8 johtokunnan ulkopuolista henkilöä ja heille selostettiin asia, sekä kysyttiin heidän mielipidettään asiasta. Silloin todettiin, että rahojen vastaanottamisessa ei rikottu maallisia lakeja, mutta lahjoituksesta olisi pitänyt kieltäytyä, koska lahjoitusvarat eivät olleet "parattujen varoja".
Lahjoituksen vastaanotossa mukana olleet saivat virheestään anteeksiannon.
Kansanedustajan toiminnan todettiin olleen hänen omaansa, joka oli ollut erillään SRK:n toiminnasta. Johtokunta teki vielä päätöksen, että asiasta annetaan selostus vuosikokoukselle. Minut valtuutettiin antamaan selostus. Annoin sen 3.7.1971 pidetyssä vuosikokouksessa. Esitin asian pääpiirteittäin, mutta en maininnut säätiön nimeä, koska säätiö ei halunnut sen tulevan yleiseen tietoon. Selostustani ei pöytäkirjattu. Lopuksi kysyin kokoukselta, tyydyttääkö selonteko, ja se hyväksyttiin yksimielisesti.
Asiasta on sen jälkeen ollut lukuisia lehtiartikkeleita. Rahojen on väitetty tulleen CIA:lta. Tämä ei varmasti pidä paikkaansa. Kertomani kaksi lahjoitusta ovat tulleet mainitsemaltani säätiöltä. SRK ei ole koskaan saanut rahaa ulkomailta. SRK:n ainoa tehtävä, jossa se tarvitsee rahaa, on evankeliumityö, ja siihen tarvittavat varat saadaan "parannuksen armon saaneilta".
Kaikki SRK:n varat, myös näinä säätiöltä tulleet lahjoitukset, ovat kiertäneet kirjanpidon kautta rnatka-- ja päivärahoina SRK: n järjestämien seurojen puhujille.
jatkuu...
Toimikunta otti sitten yhteyden kansanedustajaan. Hänen kanssaan sovittiin käynnistä hänen kotonaan. En päässyt työesteitten vuoksi sinne, mutta toiset olivat menneet kansanedustajan kotiin. Kuulin heiltä, että he olivat odottaneet kansanedustajaa koko päivän ja tavanneet vasta pois ajaessaan hänet. Keskustelu oli ollut hankala, kiertelevä, eikä kansanedustaja ollut pystynyt selvittämään asiaa.
Tällä käynnillä oli tullut ilmeiseksi, ettei kansanedustaja enää voisi jatkaa SRK:n toiminnassa. Hänet jätettiin valitsematta johtokuntaan, ja yhteydet häneen katkesivat. Asia otettiin vielä esille työvaliokunnassa v. 1970-1971. Siellä todettiin, ettei SRK ollut rikkonut mitään maallista lakia ottaessaan lahjoituksen vastaan säätiöltä. Kuitenkin todettiin, että tässä on poikettu hyvästä ja oikeasta periaatteesta; "Lähetystyötä on tehtävä parattujen varoilla". Lahjoitusta ei olisi pitänyt ottaa tämän vuoksi vastaan. SRK:n johtokunnassa keskusteltiin vielä 27.2.1971 asiasta. S. ei ottanut asiaa esille, eikä puhunut siitä mitään. Kokoukseen kutsuttiin 8 johtokunnan ulkopuolista henkilöä ja heille selostettiin asia, sekä kysyttiin heidän mielipidettään asiasta. Silloin todettiin, että rahojen vastaanottamisessa ei rikottu maallisia lakeja, mutta lahjoituksesta olisi pitänyt kieltäytyä, koska lahjoitusvarat eivät olleet "parattujen varoja".
Lahjoituksen vastaanotossa mukana olleet saivat virheestään anteeksiannon.
Kansanedustajan toiminnan todettiin olleen hänen omaansa, joka oli ollut erillään SRK:n toiminnasta. Johtokunta teki vielä päätöksen, että asiasta annetaan selostus vuosikokoukselle. Minut valtuutettiin antamaan selostus. Annoin sen 3.7.1971 pidetyssä vuosikokouksessa. Esitin asian pääpiirteittäin, mutta en maininnut säätiön nimeä, koska säätiö ei halunnut sen tulevan yleiseen tietoon. Selostustani ei pöytäkirjattu. Lopuksi kysyin kokoukselta, tyydyttääkö selonteko, ja se hyväksyttiin yksimielisesti.
Asiasta on sen jälkeen ollut lukuisia lehtiartikkeleita. Rahojen on väitetty tulleen CIA:lta. Tämä ei varmasti pidä paikkaansa. Kertomani kaksi lahjoitusta ovat tulleet mainitsemaltani säätiöltä. SRK ei ole koskaan saanut rahaa ulkomailta. SRK:n ainoa tehtävä, jossa se tarvitsee rahaa, on evankeliumityö, ja siihen tarvittavat varat saadaan "parannuksen armon saaneilta".
Kaikki SRK:n varat, myös näinä säätiöltä tulleet lahjoitukset, ovat kiertäneet kirjanpidon kautta rnatka-- ja päivärahoina SRK: n järjestämien seurojen puhujille.
jatkuu...
perjantai 17. syyskuuta 2010
Otteita kuulustelupöytäkirjoista - Osa IV
E.R:n poliisikuulustelupöytäkirja 30.12.1982 jatkuu...
Asia päätettiin ottaa esille Oulussa 22.2.1969 pidettävässä SRK:n johtokunnan kokouksessa. Kansanedustaja kutsuttiin tähän kokoukseen samoin kuin O. K:kin.
Kodissani pidettiin 20.2.1969 minun syntymäpäivätilaisuuttani, jossa oli läsnä mm. E.V. Kansanedustaja soitti hänelle ja ilmoitti haluavansa tavata hänet. V. lähti vaimonsa kanssa kotiinsa, jonne kansanedustaja oli tullut. Hän oli kertonut siellä asioita, mutta vaatinut ne "ripin taakse". Näin ollen kukaan ei tiedä, mitä hän oli puhunut.
Oulussa 22.2.1969 pidettyyn kokoukseen tuli O.K., mutta ei kansanedustaja. Hän oli silloin Kuivaniemellä eraan toisen kansanedustajan kanssa, matta kieltäytyi tulemasta kokoukseen. K:ki otti häneen yksityishenkilönäkin yhteyttä, mutta kansanedustaja ei tullut kokoukseen.
K. esitti selostuksen, jolloin vasta selvisi, että säätiön lähettämistä rahoista oli 305.000 markkaa jäänyt kansanedustajalle. Säätiö oli luullut kaikkien rahojen menneen SRK:Ile. SRK:ssa todettiin, että se hoitaa kansanedustajan sielullisen puolen. Jos se saadaan kuntoon, hän itse selvittää myös raha-asiat kuntoon,
P.S. oli kokouksessa ja käytti viisi puheenvuoroa, jotka olivat sisällöltään aivan samat: ”Ovatko säätiön ja SRK:n väliset asiat täysin kunnossa”. O.K. vakuutti, että SRK on huolehtinut tilityksestä, ja asiat ovat varmasti kunnossa,
K:n lähdettyä kokous teki päätöksen, että minun, K.M:n, H.S:n ja J. U:n on matkustettava Helsinkiin, mentävä siellä säätiön puheenjohtajan luo ja varmistettava, että asiat ovat varmasti kunnossa. Lähetystö matkusti Helsinkiin ja kävi 12.3.1969 puheenjohtajan luona. Paikalla oli myös O.K. Puheenjohtajalta kuulimme, että kaikki K:n kertoma pitää paikkansa. Meille myös vakuutettiin, että SRK on hoitanut tilityksen asiallisesti.
Jatkuu...
Asia päätettiin ottaa esille Oulussa 22.2.1969 pidettävässä SRK:n johtokunnan kokouksessa. Kansanedustaja kutsuttiin tähän kokoukseen samoin kuin O. K:kin.
Kodissani pidettiin 20.2.1969 minun syntymäpäivätilaisuuttani, jossa oli läsnä mm. E.V. Kansanedustaja soitti hänelle ja ilmoitti haluavansa tavata hänet. V. lähti vaimonsa kanssa kotiinsa, jonne kansanedustaja oli tullut. Hän oli kertonut siellä asioita, mutta vaatinut ne "ripin taakse". Näin ollen kukaan ei tiedä, mitä hän oli puhunut.
Oulussa 22.2.1969 pidettyyn kokoukseen tuli O.K., mutta ei kansanedustaja. Hän oli silloin Kuivaniemellä eraan toisen kansanedustajan kanssa, matta kieltäytyi tulemasta kokoukseen. K:ki otti häneen yksityishenkilönäkin yhteyttä, mutta kansanedustaja ei tullut kokoukseen.
K. esitti selostuksen, jolloin vasta selvisi, että säätiön lähettämistä rahoista oli 305.000 markkaa jäänyt kansanedustajalle. Säätiö oli luullut kaikkien rahojen menneen SRK:Ile. SRK:ssa todettiin, että se hoitaa kansanedustajan sielullisen puolen. Jos se saadaan kuntoon, hän itse selvittää myös raha-asiat kuntoon,
P.S. oli kokouksessa ja käytti viisi puheenvuoroa, jotka olivat sisällöltään aivan samat: ”Ovatko säätiön ja SRK:n väliset asiat täysin kunnossa”. O.K. vakuutti, että SRK on huolehtinut tilityksestä, ja asiat ovat varmasti kunnossa,
K:n lähdettyä kokous teki päätöksen, että minun, K.M:n, H.S:n ja J. U:n on matkustettava Helsinkiin, mentävä siellä säätiön puheenjohtajan luo ja varmistettava, että asiat ovat varmasti kunnossa. Lähetystö matkusti Helsinkiin ja kävi 12.3.1969 puheenjohtajan luona. Paikalla oli myös O.K. Puheenjohtajalta kuulimme, että kaikki K:n kertoma pitää paikkansa. Meille myös vakuutettiin, että SRK on hoitanut tilityksen asiallisesti.
Jatkuu...
lauantai 11. syyskuuta 2010
Mikä oli SYT?
Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 24.1.1994 artikkelin otsikolla:
TOTUUDEN VELJESKUNTA
Laajassa jutussa kerrottiin SYT:n syntyhistoriasta ja taistelusta rahan voimalla äärivasemmistoa vastaan. Tässä otteita tuosta artikkelista:
---------
Oikeistolaisten rahapiirien tukema salaperäinen säätiö on vaikuttanut 40 vuoden ajanyhteiskuntaamme sota-ajan oppien mukaisesti. Se raportoi kauan suojelupoliisille,ja uusista tiedoista päätellen sillä oli ehkä suhde muihinkin tiedustelupalveluihin...
...Kesäkuussa 1952 joukko keski-ikäisiä herrasmiehiä kokoontui mänttäläisen vuorineuvoksen luo perustamaan uutta järjestöä "lisääntyneen kommunismivaaran takia". Nimeksi tuli Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki Säätiö (SYT). Tarkoituksiksi kirjattiin "yhteiskunnan kehityksen edistäminen" ja "perusarvojen suojaaminen".
Aloitteentekijät olivat tohtori Keijo Alho, lakitieteen lisensiaatti Ukko Kivi-Koskinen, vuorineuvos Erik Serlachius ja varatuomari Tapani Virkkunen. Kaikki neljä lahjoittivat SYT:lle rahaa. Toiminnanjohtajaksi valittiin Osmo Kupiainen.
Poliittinen taistelu oli kiihkeää, huhuja tulvi, ja Suomen asemaa pidettiin epävakaana. Suojelupoliisi tarkkaili säätiön perustamista saadakseen selville, tuliko sille ehkä apua lännestä.
Perustajat tunsivat toisensa sota-ajalta, jolloin he taistelivat "henkisellä rintamalla". Talvisodan ja jatkosodan välissä oli syntynyt salainen järjestö SAT-VIA (Suomen Aseveliliiton Työjärjestö - Vapaus, Isänmaa, Aseveljeys). Tämä urkinta- ja tiedotuselin teki isänmaallista, kommunisminvastaista työtä laittomiakaan keinoja kaihtamatta, saksalaisten oppien mukaan.
Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki Säätiön johtoelimet vilisivät vanhoja Aseveliliiton ja SAT-VIA:n johtomiehiä: Keijo Alho, eversti V. A. M. Karikoski, Veikko Loppi, professori Rurik Pihkala, L. Arvi P. Poijärvi, Lauri Puntila, Matti Virkkunen . . .
...SYT:n syntymistä seurasi muiden mukana pääministeri Urho Kekkosen luottomies ja tiedonhankkija Kustaa Vilkuna, jolla oli tietokanavansa sekä lännen että idän vakoilupalveluihin CIA:han ja KGB:hen. Vilkuna julkaisi 1952 Kekkosen käyttämällä nimimerkillä kirjoituksen, jossa hän kertoi SAT-VIA:n "vouhkapoppoosta" ja väitti sen toimivan edelleen, nyt merentakaisiin voimiin nojaten. Ilkka Herlinin mukaan (Kivijalasta harjahirteen, 1993) Vilkunalla oli tiedossaan, että tohtori Alho Suomen Pankista oli käynyt hakemassa SYT:lle rahaa Länsi-Euroopasta. Laamanni Kivi-Koskinen, joka on ollut säätiössä alusta asti, sanoo, että Keijo Alho "saattoi" tehdä sellaisen matkan, muttei tuonut mitään rahoja...
... Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki Säätiö toimitti kommunisminvastaisia kirjoituksia lehtiin ja laati kiertokirjeitä, joissa paljastettiin kommunistien kanssa yhteistyössä olevia suomalaisia.
SYT myös välitti talouselämän johdolle tietoja, joiden yksi lähde oli korkea-arvoinen "vasikka" kommunistipuolueessa. SYT:n kerrotaan lähettäneen pitkän aikaa tietoja suojelupoliisillekin; säätiön toimisto oli Ratakadulla supon taloa vastapäätä.
"Emme koskaan jääneet hautomaan tietojamme", sanoo Kivi-Koskinen. "Kyllä ne menivät eteenpäin, ainakin Kekkoselle. Varatuomari Erkki Tynkkynen, joka pääasiassa hankki tiedot, ei kertonut mistä ne tulivat."
Hannu Rautkallion mukaan tiedot menivät supolta presidentille, kunnes Juhani Suomi pyysi säätiötä lähettämään raportit hänelle ulkoministeriöön. Ulkoministerinä oli silloin SYT:n apurahalla palkittu Keijo Korhonen.
Rautkallio arvelee (Neuvostovallan asialla, 1993), että kyseessä oli KGB:n operaatio: tällaista ketjua pitkin, mm. SYT:n kautta, välitettiinkin itse asiassa disinformaatiota eli harhatietoa Kekkosen KGB-suhteiden peittämiseksi ja leimattiin Skp "syylliseksi" vuoden 1961 noottiin.
SYT näyttää joka tapauksessa kiinnostaneen neuvostoliittolaisia. Joku laati säätiön suljetuista tilaisuuksista KGB:lle muistioita, ja esimerkiksi lokakuussa 1971 itse KGB:n päällikkö Juri Andropov toimitti näitä Nkp:n johdolle.
Juhani Suomi epäilee, että SYT yrittää tehdä itsestään tärkeämpää kuin se olikaan.
"Sen raportit eivät menneet Kekkoselle. Paljon parempia tietoja kommunisteista saatiin Veikko Puskalan verkostolta. Supolla oli aina hyviä lähteitä Skp:n johdossa, eikä se tarvinnut välikätenä SYT:tä", Suomi sanoo.
"Kekkoseen SYT liittyy vain siten, että se rahoitti Kekkos-vastaista propagandaa vuoden 1956 vaaleissa."...
...Säätiön valtuuskunnan nimiluettelot eri vuosilta ovat kuin talouselämän Kuka kukin on: Aarne J. Aarnio, Waldemar Bühler, Sven Fazer, Casimir Ehrnrooth, Päiviö Hetemäki, Ahti Hirvonen, Jaakko Lassila, Johan Nykopp, Erik Serlachius, Pentti Somerto, Mika Tiivola, Erik Tuomas-Kettunen, Matti Virkkunen . . .
...SYT rahoitti tutkimuksia torjuakseen yhteiskunnan "kielteisiä ilmiöitä". Apurahoja sai helposti, jos tutki maanpuolustusta, sotilaspsykologiaa, työnjohtoa, äänestämistä, asenteita, nuorisoa tai kommunisteja. "Totaalinen sota", josta jo SAT-VIA puhui, nousi 1950-luvulla taas aiheeksi.
Viime vuosina tyypillinen apurahan saaja on ollut iäkäs miespuolinen ja poliittisesti oikeistolainen johtava toimittaja. "Nuorisoakin" suositaan: Jyrki Vesikansa sai säätiön markkinatalouden rahastosta ensin apurahan kirjan tekoon ja sitten tunnustuspalkinnon journalistin työstä. Jukka Tarkka sai rahaa kirjaa varten, ja seuraavana vuonna säätiö postitti tätä teosta (Ei Stalin eikä Hitler) ilmaiseksi historianopettajille.
Työväenliikkeen edustajiakin on ollut jaolla. Heti ensimmäisellä kerralla (1953) stipendin sai tunnettu asevelisosialisti Yrjö "Jahvetti" Kilpeläinen, joka oli propagandasodan tuntija ja entinen Valpon avustaja. Seuraavana vuonna apurahaa sai lupaavana nuorena kykynä pidetty Mauno Koivisto, joka tutki Turun sataman sosiaalisia suhteita...
...SYT esimerkiksi lahjoitti vaalien edellä 1962 ja 1966 runsaasti suuryrityksiltä saatua rahaa lestadiolaisille, mutta osa rahavirrasta näyttääkin päätyneen "pimeästi" eräälle maalaisliittolaiselle säätiölle.
Jupakasta tuli pitkä ja katkera. Poliisi tutki papereita ja kuulusteli. Kirjanpito oli hävitetty ja syyteoikeuskin vanhentunut. Oikeuskansleri vastasi kantelijoille 1983, ettei asia antanut enää aihetta toimenpiteisiin.
SYT oli tehnyt kaikkensa "nostaakseen äänestysaktiivisuutta" jo vuoden 1958 vaaleissa. Kommunistien voiton jälkeen se käynnisti laajat tutkimukset heidän menestyksensä syistä. Juuri silloin näyttää syntyneen päätös saarnaajien ja uskonnollisten järjestöjen rahoittamisesta.
"En tiedä, miten sillä oli määrä vaikuttaa", Kivi-Koskinen sanoo. "Tarkoitusko? Kyllä se oli poliittinen. Ei meillä muita tarkoituksia ollutkaan."
Vuoden 1962 eduskuntavaalien yhteydessä SYT teki "epäpoliittisella sektorilla eräitä koetoimintoja". Salaperäisten "kokeiden" tuloksia tutki kaikkiaan kuusi tutkijaa vuosien ajan.
Vaalien edellä 1970 ja 1972 SYT pani toimeen laajan "äänioikeutettujen aktivointikampanjan".
SYT:n arkisto on suljettu ja turvassa pakkilaatikoissa "eri paikoissa". Alkuvuosina ei mielellään pantu paljon paperille.
Säätiön asiakirjoja löytyy useista arkistoista. "Eri tahoilta" näkyy tulleen jatkuvasti lahjoituksia. Niistä ei kerrota mitään, stipendejä lukuun ottamatta ei myöskään rahojen päämäärästä.
Vain vuoden 1991 vuosikertomus mainitsee lahjoittajia, mm. Repolan, SYP:n, IVO:n ja Urluksen. Summat ovat pieniä verrattuina takavuosien potteihin, ja toiminta näyttää vähäiseltä.
Kivi-Koskinen muistelee, että merkittäviä lahjoittajia olivat ennen SYP, KOP, Yhtyneet, Rauma-Repola ja Kymi. "Elinkeinoelämän kiinnostus väheni, kun olimme saaneet varsinaisen työsarkamme tehtyä - siis kun komukat oli saatu kuriin."...
...SYT:n papereista näkyy, että vasemmiston, lakkoliikehdinnän ja uhatun yhteiskuntarauhan lisäksi myös luonnonsuojelu- ja rauhanliikkeiden nousu tuotti säätiölle huolta.
Tällaiset "vallankumoukselliset yhden päämäärän liikkeet saavat selvästi todellista painoarvoaan suuremman julkisuuden ja tuntuman merkittävyydestä". SYT vaati "yksituumaisuutta".
SYT on työskennellyt tarmokkaasti militarismin puolesta. Se julkaisi Peitsi-nimistä maanpuolustuslehteä ja oli mukana Urlus-säätiön Suomalainen-lehdessä, jota jaettiin kauan ilmaiseksi jokaiseen kotiin.
Vuoden 1986 vuosiraportissaan SYT valitti, että Tshernobylin onnettomuuden takia "joutui koko energiapolitiikka tunnepohjaisten kansalaismielipiteiden armoille, jolloin rationaaliset näkökohdat saivat väistyä".
SYT totesi 1972, että sen tehtävä on tiedon ja totuuden levittäminen.
"Totuuden ja valheen raja" oli umpeutumassa varsinkin nuorison keskuudessa. "Vääristellyn tiedon ja totuudenvastaisten väitteiden laajamittainen ja häikäilemätön julkisuuteen saattaminen on päässyt pahasti hämärtämään oikeata käsitystä suomalaisen yhteiskunnan tilasta ja kansamme historiasta."
TOTUUDEN VELJESKUNTA
Laajassa jutussa kerrottiin SYT:n syntyhistoriasta ja taistelusta rahan voimalla äärivasemmistoa vastaan. Tässä otteita tuosta artikkelista:
---------
Oikeistolaisten rahapiirien tukema salaperäinen säätiö on vaikuttanut 40 vuoden ajanyhteiskuntaamme sota-ajan oppien mukaisesti. Se raportoi kauan suojelupoliisille,ja uusista tiedoista päätellen sillä oli ehkä suhde muihinkin tiedustelupalveluihin...
...Kesäkuussa 1952 joukko keski-ikäisiä herrasmiehiä kokoontui mänttäläisen vuorineuvoksen luo perustamaan uutta järjestöä "lisääntyneen kommunismivaaran takia". Nimeksi tuli Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki Säätiö (SYT). Tarkoituksiksi kirjattiin "yhteiskunnan kehityksen edistäminen" ja "perusarvojen suojaaminen".
Aloitteentekijät olivat tohtori Keijo Alho, lakitieteen lisensiaatti Ukko Kivi-Koskinen, vuorineuvos Erik Serlachius ja varatuomari Tapani Virkkunen. Kaikki neljä lahjoittivat SYT:lle rahaa. Toiminnanjohtajaksi valittiin Osmo Kupiainen.
Poliittinen taistelu oli kiihkeää, huhuja tulvi, ja Suomen asemaa pidettiin epävakaana. Suojelupoliisi tarkkaili säätiön perustamista saadakseen selville, tuliko sille ehkä apua lännestä.
Perustajat tunsivat toisensa sota-ajalta, jolloin he taistelivat "henkisellä rintamalla". Talvisodan ja jatkosodan välissä oli syntynyt salainen järjestö SAT-VIA (Suomen Aseveliliiton Työjärjestö - Vapaus, Isänmaa, Aseveljeys). Tämä urkinta- ja tiedotuselin teki isänmaallista, kommunisminvastaista työtä laittomiakaan keinoja kaihtamatta, saksalaisten oppien mukaan.
Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki Säätiön johtoelimet vilisivät vanhoja Aseveliliiton ja SAT-VIA:n johtomiehiä: Keijo Alho, eversti V. A. M. Karikoski, Veikko Loppi, professori Rurik Pihkala, L. Arvi P. Poijärvi, Lauri Puntila, Matti Virkkunen . . .
...SYT:n syntymistä seurasi muiden mukana pääministeri Urho Kekkosen luottomies ja tiedonhankkija Kustaa Vilkuna, jolla oli tietokanavansa sekä lännen että idän vakoilupalveluihin CIA:han ja KGB:hen. Vilkuna julkaisi 1952 Kekkosen käyttämällä nimimerkillä kirjoituksen, jossa hän kertoi SAT-VIA:n "vouhkapoppoosta" ja väitti sen toimivan edelleen, nyt merentakaisiin voimiin nojaten. Ilkka Herlinin mukaan (Kivijalasta harjahirteen, 1993) Vilkunalla oli tiedossaan, että tohtori Alho Suomen Pankista oli käynyt hakemassa SYT:lle rahaa Länsi-Euroopasta. Laamanni Kivi-Koskinen, joka on ollut säätiössä alusta asti, sanoo, että Keijo Alho "saattoi" tehdä sellaisen matkan, muttei tuonut mitään rahoja...
... Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki Säätiö toimitti kommunisminvastaisia kirjoituksia lehtiin ja laati kiertokirjeitä, joissa paljastettiin kommunistien kanssa yhteistyössä olevia suomalaisia.
SYT myös välitti talouselämän johdolle tietoja, joiden yksi lähde oli korkea-arvoinen "vasikka" kommunistipuolueessa. SYT:n kerrotaan lähettäneen pitkän aikaa tietoja suojelupoliisillekin; säätiön toimisto oli Ratakadulla supon taloa vastapäätä.
"Emme koskaan jääneet hautomaan tietojamme", sanoo Kivi-Koskinen. "Kyllä ne menivät eteenpäin, ainakin Kekkoselle. Varatuomari Erkki Tynkkynen, joka pääasiassa hankki tiedot, ei kertonut mistä ne tulivat."
Hannu Rautkallion mukaan tiedot menivät supolta presidentille, kunnes Juhani Suomi pyysi säätiötä lähettämään raportit hänelle ulkoministeriöön. Ulkoministerinä oli silloin SYT:n apurahalla palkittu Keijo Korhonen.
Rautkallio arvelee (Neuvostovallan asialla, 1993), että kyseessä oli KGB:n operaatio: tällaista ketjua pitkin, mm. SYT:n kautta, välitettiinkin itse asiassa disinformaatiota eli harhatietoa Kekkosen KGB-suhteiden peittämiseksi ja leimattiin Skp "syylliseksi" vuoden 1961 noottiin.
SYT näyttää joka tapauksessa kiinnostaneen neuvostoliittolaisia. Joku laati säätiön suljetuista tilaisuuksista KGB:lle muistioita, ja esimerkiksi lokakuussa 1971 itse KGB:n päällikkö Juri Andropov toimitti näitä Nkp:n johdolle.
Juhani Suomi epäilee, että SYT yrittää tehdä itsestään tärkeämpää kuin se olikaan.
"Sen raportit eivät menneet Kekkoselle. Paljon parempia tietoja kommunisteista saatiin Veikko Puskalan verkostolta. Supolla oli aina hyviä lähteitä Skp:n johdossa, eikä se tarvinnut välikätenä SYT:tä", Suomi sanoo.
"Kekkoseen SYT liittyy vain siten, että se rahoitti Kekkos-vastaista propagandaa vuoden 1956 vaaleissa."...
...Säätiön valtuuskunnan nimiluettelot eri vuosilta ovat kuin talouselämän Kuka kukin on: Aarne J. Aarnio, Waldemar Bühler, Sven Fazer, Casimir Ehrnrooth, Päiviö Hetemäki, Ahti Hirvonen, Jaakko Lassila, Johan Nykopp, Erik Serlachius, Pentti Somerto, Mika Tiivola, Erik Tuomas-Kettunen, Matti Virkkunen . . .
...SYT rahoitti tutkimuksia torjuakseen yhteiskunnan "kielteisiä ilmiöitä". Apurahoja sai helposti, jos tutki maanpuolustusta, sotilaspsykologiaa, työnjohtoa, äänestämistä, asenteita, nuorisoa tai kommunisteja. "Totaalinen sota", josta jo SAT-VIA puhui, nousi 1950-luvulla taas aiheeksi.
Viime vuosina tyypillinen apurahan saaja on ollut iäkäs miespuolinen ja poliittisesti oikeistolainen johtava toimittaja. "Nuorisoakin" suositaan: Jyrki Vesikansa sai säätiön markkinatalouden rahastosta ensin apurahan kirjan tekoon ja sitten tunnustuspalkinnon journalistin työstä. Jukka Tarkka sai rahaa kirjaa varten, ja seuraavana vuonna säätiö postitti tätä teosta (Ei Stalin eikä Hitler) ilmaiseksi historianopettajille.
Työväenliikkeen edustajiakin on ollut jaolla. Heti ensimmäisellä kerralla (1953) stipendin sai tunnettu asevelisosialisti Yrjö "Jahvetti" Kilpeläinen, joka oli propagandasodan tuntija ja entinen Valpon avustaja. Seuraavana vuonna apurahaa sai lupaavana nuorena kykynä pidetty Mauno Koivisto, joka tutki Turun sataman sosiaalisia suhteita...
...SYT esimerkiksi lahjoitti vaalien edellä 1962 ja 1966 runsaasti suuryrityksiltä saatua rahaa lestadiolaisille, mutta osa rahavirrasta näyttääkin päätyneen "pimeästi" eräälle maalaisliittolaiselle säätiölle.
Jupakasta tuli pitkä ja katkera. Poliisi tutki papereita ja kuulusteli. Kirjanpito oli hävitetty ja syyteoikeuskin vanhentunut. Oikeuskansleri vastasi kantelijoille 1983, ettei asia antanut enää aihetta toimenpiteisiin.
SYT oli tehnyt kaikkensa "nostaakseen äänestysaktiivisuutta" jo vuoden 1958 vaaleissa. Kommunistien voiton jälkeen se käynnisti laajat tutkimukset heidän menestyksensä syistä. Juuri silloin näyttää syntyneen päätös saarnaajien ja uskonnollisten järjestöjen rahoittamisesta.
"En tiedä, miten sillä oli määrä vaikuttaa", Kivi-Koskinen sanoo. "Tarkoitusko? Kyllä se oli poliittinen. Ei meillä muita tarkoituksia ollutkaan."
Vuoden 1962 eduskuntavaalien yhteydessä SYT teki "epäpoliittisella sektorilla eräitä koetoimintoja". Salaperäisten "kokeiden" tuloksia tutki kaikkiaan kuusi tutkijaa vuosien ajan.
Vaalien edellä 1970 ja 1972 SYT pani toimeen laajan "äänioikeutettujen aktivointikampanjan".
SYT:n arkisto on suljettu ja turvassa pakkilaatikoissa "eri paikoissa". Alkuvuosina ei mielellään pantu paljon paperille.
Säätiön asiakirjoja löytyy useista arkistoista. "Eri tahoilta" näkyy tulleen jatkuvasti lahjoituksia. Niistä ei kerrota mitään, stipendejä lukuun ottamatta ei myöskään rahojen päämäärästä.
Vain vuoden 1991 vuosikertomus mainitsee lahjoittajia, mm. Repolan, SYP:n, IVO:n ja Urluksen. Summat ovat pieniä verrattuina takavuosien potteihin, ja toiminta näyttää vähäiseltä.
Kivi-Koskinen muistelee, että merkittäviä lahjoittajia olivat ennen SYP, KOP, Yhtyneet, Rauma-Repola ja Kymi. "Elinkeinoelämän kiinnostus väheni, kun olimme saaneet varsinaisen työsarkamme tehtyä - siis kun komukat oli saatu kuriin."...
...SYT:n papereista näkyy, että vasemmiston, lakkoliikehdinnän ja uhatun yhteiskuntarauhan lisäksi myös luonnonsuojelu- ja rauhanliikkeiden nousu tuotti säätiölle huolta.
Tällaiset "vallankumoukselliset yhden päämäärän liikkeet saavat selvästi todellista painoarvoaan suuremman julkisuuden ja tuntuman merkittävyydestä". SYT vaati "yksituumaisuutta".
SYT on työskennellyt tarmokkaasti militarismin puolesta. Se julkaisi Peitsi-nimistä maanpuolustuslehteä ja oli mukana Urlus-säätiön Suomalainen-lehdessä, jota jaettiin kauan ilmaiseksi jokaiseen kotiin.
Vuoden 1986 vuosiraportissaan SYT valitti, että Tshernobylin onnettomuuden takia "joutui koko energiapolitiikka tunnepohjaisten kansalaismielipiteiden armoille, jolloin rationaaliset näkökohdat saivat väistyä".
SYT totesi 1972, että sen tehtävä on tiedon ja totuuden levittäminen.
"Totuuden ja valheen raja" oli umpeutumassa varsinkin nuorison keskuudessa. "Vääristellyn tiedon ja totuudenvastaisten väitteiden laajamittainen ja häikäilemätön julkisuuteen saattaminen on päässyt pahasti hämärtämään oikeata käsitystä suomalaisen yhteiskunnan tilasta ja kansamme historiasta."
Otteita kuulustelupöytäkirjoista - Osa III
E.R:n poliisikuulustelupöytäkirja 30.12.1982 jatkuu
Asiasta ei kuultu enää vuosina 1967 Ja 1968. Sitten, vuonna 1969 sain kuulla O: K:lta tarkemmin tilitysasian ja raha-asian kulusta. Hän kertoi kansanedustajan näyttäneen hänelle syksyllä 1965 kirjeen, jonka mukaan SRK oli valtuuttanut hänet lahjoituksen vastaanottajaksi ja käyttäjäksi. Tällä perusteella säätiö oli toimittanut rahat kansanedustajan osoittamalle tili1le .
Mitään valtuustuskirjettä SRK ei ole kansanedustajalle koskaan antanut. Edelleen K:n kertomana olen saanut kuulla, että ennen ns. maalisvaaleja v. 1965 hänellä ja kansanedustajalla oli ollut viikottaisia tapaamisia. Vaalien jälkeen yhteys oli päättynyt. K. oli pyytänyt kansanedustajalta tilityksiä säätiön antamista rahoista, mutta ei ollut niitä saanut. K. oli esittänyt pyyntöjä myös ystävien välityksellä.
Toukokuussa 1965 K. oli lähettänyt sihteerinsä eduskuntaan kehoituksin pakottaa kansanedustajan soittamaan hänelle. Hän olikin soittanut ja luvannut käydä hänen luonaan selvittämässä asiaa.
Hän oli käydessään luvannut, että hän toimittaa K:lle tilitykset. Lupaustaan hän ei ollut täyttänyt. O. K. oli tämän jälkeen ottanut yhteyttä juristiin ja pankinjohtajaan ja saatuaan tutun kansanedustajan välityksellä tietää kansanedustajan, jonka hän oli epäillyt pakoilevan asiaa, olevan paikalla, mennyt heidän kanssaan, häntä tapaamaan. Kansanedustaja oli saatu neuvotteluun, ja häneltä oli vaadittu selitystä puuttuvaa tilitystä. Kansanedustaja oli. "menettänyt muistinsa", ja hän oli myöntänyt saaneensa säätiöltä vain muutamin kymmeniä tuhansia markkoja, vaikka oli saanut 455 000 markkaa.
Juristin todettua silloin, että he olivat saaneet jo riittävästi tietoa, oli kansanedustaja luvannut toimittaa heille tilitykset. Kansanedustaja oli tämän jälkeen kirjoittanut K:lle ja ilmoittanut saaneensa heidän käyntinsä jälkeen sydänkohtauksen, matkustaneensa kotiinsa ja polttaneensa siellä kaikki kuitit saunan uunissa.
Jatkuu...
Asiasta ei kuultu enää vuosina 1967 Ja 1968. Sitten, vuonna 1969 sain kuulla O: K:lta tarkemmin tilitysasian ja raha-asian kulusta. Hän kertoi kansanedustajan näyttäneen hänelle syksyllä 1965 kirjeen, jonka mukaan SRK oli valtuuttanut hänet lahjoituksen vastaanottajaksi ja käyttäjäksi. Tällä perusteella säätiö oli toimittanut rahat kansanedustajan osoittamalle tili1le .
Mitään valtuustuskirjettä SRK ei ole kansanedustajalle koskaan antanut. Edelleen K:n kertomana olen saanut kuulla, että ennen ns. maalisvaaleja v. 1965 hänellä ja kansanedustajalla oli ollut viikottaisia tapaamisia. Vaalien jälkeen yhteys oli päättynyt. K. oli pyytänyt kansanedustajalta tilityksiä säätiön antamista rahoista, mutta ei ollut niitä saanut. K. oli esittänyt pyyntöjä myös ystävien välityksellä.
Toukokuussa 1965 K. oli lähettänyt sihteerinsä eduskuntaan kehoituksin pakottaa kansanedustajan soittamaan hänelle. Hän olikin soittanut ja luvannut käydä hänen luonaan selvittämässä asiaa.
Hän oli käydessään luvannut, että hän toimittaa K:lle tilitykset. Lupaustaan hän ei ollut täyttänyt. O. K. oli tämän jälkeen ottanut yhteyttä juristiin ja pankinjohtajaan ja saatuaan tutun kansanedustajan välityksellä tietää kansanedustajan, jonka hän oli epäillyt pakoilevan asiaa, olevan paikalla, mennyt heidän kanssaan, häntä tapaamaan. Kansanedustaja oli saatu neuvotteluun, ja häneltä oli vaadittu selitystä puuttuvaa tilitystä. Kansanedustaja oli. "menettänyt muistinsa", ja hän oli myöntänyt saaneensa säätiöltä vain muutamin kymmeniä tuhansia markkoja, vaikka oli saanut 455 000 markkaa.
Juristin todettua silloin, että he olivat saaneet jo riittävästi tietoa, oli kansanedustaja luvannut toimittaa heille tilitykset. Kansanedustaja oli tämän jälkeen kirjoittanut K:lle ja ilmoittanut saaneensa heidän käyntinsä jälkeen sydänkohtauksen, matkustaneensa kotiinsa ja polttaneensa siellä kaikki kuitit saunan uunissa.
Jatkuu...
maanantai 6. syyskuuta 2010
Otteita kuulustelupöytäkirjoista - Osa II
E.R:n poliisikuulustelupöytäkirja 30.12.1982 jatkuu
Kansanedustaja ja O.K. olivat sitten sopineet rahojen lähetyksistä. Rahat oli lähetetty erään tilapäisorganisaation tilille, kuten myöhemmin saimme kuulla. Tämän organisaation kautta rahaa oli tullut saamiemme tietojen mukaan. SRK:Ile, helluntalaisseurakunnille ja eräälle raittiusyhdistykselle, jonka tarkoituksena oli ollut evankeliumityön tekeminen, sekä useille muile yhdistyksille ja yhteisöille. Raittiusyhdistyksessä oli ollut vain neljä jäsentä.
17.12.1965 oli Oulussa, Heinäpään seurakuntakodissa SRK:n johtokunnan kokous. Siellä johtokunta sai kuulla raittiusyhdistyksen perustamisesta. Sitä paheksuttiin ja todettiin, että toimintaa saisi olla vain SRK:n kautta. Yhdistys kehotettiin purkamaan kiireesti.
SRK: n oma budjetti evankeliumityöhoh oli tuolloin 20.000 markkaa. Säätiöltä saatiin kansanedustajan kautta 150.000 markkaa. Säätiö tiettävästi katsoi, että vilkas seuratoiminta, johon varat käytettiin, aktivoi seuraväkeä myös äänestämään tulevissa vaaleissa.
SRK oli saatuaan rahat, 150,000 markkaa, ja käytettyään ne, tehnyt niistä tilityksen, joka oli annettu kansanedustajalle. Asian luultiin olevan täysin kunnossa. Sitten K:n tuttava, everstiluutnantti H. K., oli ottanut yhteyden E. K:een ja kysynyt häneltä tilitystä säätiön lahjoittamista varoista, K-i oli lähettänyt K:lle tilityksen jäljennöskappaleen. Se koski tietenkin vain SRK:n saamaa summaa 150000 markkaa. Sitten tuli vielä tieto (everstiluutnantti) K:n kautta toisen kerran, ettei tilitys ole kunnossa. Johtokunta päätti silloin selvittää asian tarkoin, Johtokunnan kokous pidettiin kansanedustajan kodissa 30.8.1966. Kokouksessa pyydettiin kansanedustajalta selvitystä asiasta. Hän antoi asiasta jonkinlaisen selvityksen. Hän kertoi olleensa rahojen vuoksi kuultavana Neuvostoliiton lähetystössäkin. Asia olisi hänen ilmoituksensa mukaan ulkopoliittisesti arka. Kokous päättyi laihaan sopuun. Puuttuva tilitys jäi kuitenkin kalvamaan vielä mieliä. P. S. oli tässä kokouksessa mukana.
Kansanedustaja ja O.K. olivat sitten sopineet rahojen lähetyksistä. Rahat oli lähetetty erään tilapäisorganisaation tilille, kuten myöhemmin saimme kuulla. Tämän organisaation kautta rahaa oli tullut saamiemme tietojen mukaan. SRK:Ile, helluntalaisseurakunnille ja eräälle raittiusyhdistykselle, jonka tarkoituksena oli ollut evankeliumityön tekeminen, sekä useille muile yhdistyksille ja yhteisöille. Raittiusyhdistyksessä oli ollut vain neljä jäsentä.
17.12.1965 oli Oulussa, Heinäpään seurakuntakodissa SRK:n johtokunnan kokous. Siellä johtokunta sai kuulla raittiusyhdistyksen perustamisesta. Sitä paheksuttiin ja todettiin, että toimintaa saisi olla vain SRK:n kautta. Yhdistys kehotettiin purkamaan kiireesti.
SRK: n oma budjetti evankeliumityöhoh oli tuolloin 20.000 markkaa. Säätiöltä saatiin kansanedustajan kautta 150.000 markkaa. Säätiö tiettävästi katsoi, että vilkas seuratoiminta, johon varat käytettiin, aktivoi seuraväkeä myös äänestämään tulevissa vaaleissa.
SRK oli saatuaan rahat, 150,000 markkaa, ja käytettyään ne, tehnyt niistä tilityksen, joka oli annettu kansanedustajalle. Asian luultiin olevan täysin kunnossa. Sitten K:n tuttava, everstiluutnantti H. K., oli ottanut yhteyden E. K:een ja kysynyt häneltä tilitystä säätiön lahjoittamista varoista, K-i oli lähettänyt K:lle tilityksen jäljennöskappaleen. Se koski tietenkin vain SRK:n saamaa summaa 150000 markkaa. Sitten tuli vielä tieto (everstiluutnantti) K:n kautta toisen kerran, ettei tilitys ole kunnossa. Johtokunta päätti silloin selvittää asian tarkoin, Johtokunnan kokous pidettiin kansanedustajan kodissa 30.8.1966. Kokouksessa pyydettiin kansanedustajalta selvitystä asiasta. Hän antoi asiasta jonkinlaisen selvityksen. Hän kertoi olleensa rahojen vuoksi kuultavana Neuvostoliiton lähetystössäkin. Asia olisi hänen ilmoituksensa mukaan ulkopoliittisesti arka. Kokous päättyi laihaan sopuun. Puuttuva tilitys jäi kuitenkin kalvamaan vielä mieliä. P. S. oli tässä kokouksessa mukana.
lauantai 4. syyskuuta 2010
Otteita kuulustelupöytäkirjoista - Osa I
E.R:n poliisikuulustelupöytäkirja 30.12.1982
Minut valittiin SRK:n johtokuntaan v. 1964 ja työvaliokuntaan v. 1966. Tiedän SRK:n saaneen varoja Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki-nimiseltä säätiöitä kaksi kertaa, ensimmäisen kerran vuoden 196l ja 1962- vaihteessa ja toisen kerran vuoden vaihteessa 1965 - 1966. Ensimmäisellä kerralla varoja oli tullut, noin 9 miljoonaa vanhaa markkaa, eli n. 90.000 nykymarkkaa, ja toisella kerralla 150.000 nykymarkkaa.
Ensimmäisestä rahaerästä pystyn kertomaan vain sen, mitä muut ovat minulle kertoneet.Toisen erän saamisesta minulla on omakohtaista tietoa vain siitä lähtien, kun se tuli johtokunnassa esille. Ensimmäisestä rahalahjoituksesta sain kuulla Eino Kimpimäeltä, joka kertoi teollisuuden ja liike-elämän lahjoittaneen SRK:lle evankeliumityöhön noin 8 miljoonaa markkaa, eli 80000 nykymarkkaa.
Säätiöstä oli otettu, yhteyttä erääseen kansanedustajaan ja kerrottu säätiön pystyvän lahjoittamaan varoja. Kansanedustaja oli ottanut yhteyden puolestaan E.V:een ja ilmoittanut tulevansa Ouluun. Hän oli kertonut V:lle tarjouksesta, salaten lahjoittajan nimen ja ilmoittaen, ettei säätiö halua nimensä tulevan julkisuuteen. V. oli kysynyt asiasta E: K:ltä ja E. L:ltä, ja sen jälkeen oli todettu, että lahjoitus voidaan ottaa vastaan, koska se oli tarkoitettu juuri sellaiseen työhön, jota SRK tekee, eli evankeliumin levittämiseen. Mitään muita rahankäyttöön liittyviä vaatimuksia lahjoittaja ei ollut esittänyt.
Säätiö oli toimittanut SRK:lle lahjoituksen kahdessa erässä. Ensimmäisellä kerralla 6 miljoonan ja toisella kerralla 3 miljoonaa markkaa jotka nykyrahaksi muutettuna olisivat yhteensä 90.00O markkaa. Lahjoitus, samoin kuin SRK:n muutkin tulot, oli merkitty kirjanpitoon. Lahjoituksen käytöstä oli tehty tilitys säätiölle.
Vuonna 1965 SRK:n työvaliokunta otti yhteyttä säätiöön ja tiedusteli, onkö sieltä mahdollisuutta saada varoja evankeliumityöhön. Säätiö otti yhteyden kansanedustajaan, joka hoiti käytännön järjestelyt.
Kesäkuunsa 1965 järjestettiin eräässä kansanopistossa kokous. Sen osanottajina olivat mm. kansanedustaja ja säätiön puolelta O. K. Muita osanottajia oli ollut vajaa 10 henkilöä. Tässä kokouksessa oli suunniteltu toimintamuotoja, mihin rahat voitaisiin käyttää.....
----
Jatkuu....
Ps. Monet varmaankin ihmettelevät, mistä dokumentit on saatu. Nämä kuulustelupöytäkirjat ovat eräältä edesmenneeltä saarnaajaveljeltä.
Minut valittiin SRK:n johtokuntaan v. 1964 ja työvaliokuntaan v. 1966. Tiedän SRK:n saaneen varoja Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki-nimiseltä säätiöitä kaksi kertaa, ensimmäisen kerran vuoden 196l ja 1962- vaihteessa ja toisen kerran vuoden vaihteessa 1965 - 1966. Ensimmäisellä kerralla varoja oli tullut, noin 9 miljoonaa vanhaa markkaa, eli n. 90.000 nykymarkkaa, ja toisella kerralla 150.000 nykymarkkaa.
Ensimmäisestä rahaerästä pystyn kertomaan vain sen, mitä muut ovat minulle kertoneet.Toisen erän saamisesta minulla on omakohtaista tietoa vain siitä lähtien, kun se tuli johtokunnassa esille. Ensimmäisestä rahalahjoituksesta sain kuulla Eino Kimpimäeltä, joka kertoi teollisuuden ja liike-elämän lahjoittaneen SRK:lle evankeliumityöhön noin 8 miljoonaa markkaa, eli 80000 nykymarkkaa.
Säätiöstä oli otettu, yhteyttä erääseen kansanedustajaan ja kerrottu säätiön pystyvän lahjoittamaan varoja. Kansanedustaja oli ottanut yhteyden puolestaan E.V:een ja ilmoittanut tulevansa Ouluun. Hän oli kertonut V:lle tarjouksesta, salaten lahjoittajan nimen ja ilmoittaen, ettei säätiö halua nimensä tulevan julkisuuteen. V. oli kysynyt asiasta E: K:ltä ja E. L:ltä, ja sen jälkeen oli todettu, että lahjoitus voidaan ottaa vastaan, koska se oli tarkoitettu juuri sellaiseen työhön, jota SRK tekee, eli evankeliumin levittämiseen. Mitään muita rahankäyttöön liittyviä vaatimuksia lahjoittaja ei ollut esittänyt.
Säätiö oli toimittanut SRK:lle lahjoituksen kahdessa erässä. Ensimmäisellä kerralla 6 miljoonan ja toisella kerralla 3 miljoonaa markkaa jotka nykyrahaksi muutettuna olisivat yhteensä 90.00O markkaa. Lahjoitus, samoin kuin SRK:n muutkin tulot, oli merkitty kirjanpitoon. Lahjoituksen käytöstä oli tehty tilitys säätiölle.
Vuonna 1965 SRK:n työvaliokunta otti yhteyttä säätiöön ja tiedusteli, onkö sieltä mahdollisuutta saada varoja evankeliumityöhön. Säätiö otti yhteyden kansanedustajaan, joka hoiti käytännön järjestelyt.
Kesäkuunsa 1965 järjestettiin eräässä kansanopistossa kokous. Sen osanottajina olivat mm. kansanedustaja ja säätiön puolelta O. K. Muita osanottajia oli ollut vajaa 10 henkilöä. Tässä kokouksessa oli suunniteltu toimintamuotoja, mihin rahat voitaisiin käyttää.....
----
Jatkuu....
Ps. Monet varmaankin ihmettelevät, mistä dokumentit on saatu. Nämä kuulustelupöytäkirjat ovat eräältä edesmenneeltä saarnaajaveljeltä.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Kalajokilaakso 214/1983 - Rahavirrat on nyt tutkittu
"Rahavirrat" on nyt tutkittu:
SRK on saanut huomattavia rahalahjoituksia
Pari vuosikymmeniä pikku porukoissa ja viimeksi pari vuolla julkisuudessakin käyty polemiikki SRK:n eli Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen "pimeistä rahoista" on saanut nyt valaistusta KRP:n Oulun lääninosaston tutkimusten valmistuttua ja apulaisoikeuskanslerin annettua asiasta loppulausuntonsa. Tästä ilmenee, että suuria rahoja on liikuteltu, multa näyttöä CIA:n osuudesta asiaan ei ole saatu. Kysymys on nykyrahaksi muutettuna yli miljoonan markan summista.
Keskustelu lahti liikkeelle kevättalvella -82 televisiossa esitetystä ohjelmasta, josta osa sensusiossa. Eräät ohjelmassa haastatellut henkilöt väittivät SRK:n liikutelleen huomattavia summia "pimeitä rahoja" joiden arveltiin olevan peräisin ClA:lta. Tämä aiheutti voimakasia keskustelua myös SRK:n piirissä, ionka tuloksena SRK:n johtokunta antoi lehdille selonteon, jossa se jyrkästi kiisti saaneensa rahaa CIA:lta ja yleensä mitään pimeitä rahalahjoituksia.
Erotetut valittivat
SRK:sta erotetut oululainen rakennusmestari Lauri Pietilä, rovaniemeläinen talonmies Juha Koponen ja lahtelainen pankinjohtaja Juha Seppänen tekivät 3.3.1982 oikeuskanslerille kantelun, jossa pyysivät Oikeuskansleria tutkimaan SRK:n johtomiesten raha-asiat. Apulaisoikeuskansleri on 9.8.1982 päiväämällään kirjeellä siirtänyt asian Oulun läänin poliisitarkastajan Vilho Kauppilan käsiteltäväksi. Poliisitarkastaja Kauppila määräsi Keskusrikospoliisin Oulun lääninosaston tukimaan asian. Tutkimuksissa ilmeni, eitit SRK on saanut eräältä säätiöltä vuodenvaihteessa 1961-62 9 miljoonaa vanhaa markkaa, eli indeksillä korjattuna ja nykyrahaksi muutettuna 462 600 markkaa sekä vuonna 1966 155 000 markkaa (vuoden 2009 rahassa 244000€), eli nykyarvoon muutettuna 671 150 markkaa, eli yhteensä nykyrahaksimuuteltuna 1.133.750 markkaa
Apulaisoikeuskansleri toteaa valittajille osoittamassaan kirjelmässä, että säätiö on saanut rahaa suomalaisilla yrityksiltä ja että SRK on vastaanottamistaan lahjoituksista toimittanut säätiölle tilitykset.
”Mitä sen sijaan tulee säätiön antamiin rahalahjoituksiin niillä osin kuin lahjoituksen saajana on Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys r.y. totean, ettei asianomistajan asemassa oleva lahjoittajasäätiö ole esittänyt mitään vaatimuksia asiassa. Tässä vaiheessa ei tosin olisi enää mahdollisuuttakaan saada täyttä selkoa lahjoitusten, että lahjoitusten aikainen kirjanpito on ollut mahdollista jo hävittää kirjanpitolain saännösten nojalla. Enemmän poliisitutkinnan osalta totean, että en pidä enkä tarkoituksenmukaisena, koska syyteoikcus olisi jo joka tapauksessa vanhentunut. Vielä totean, että suoritetussa poliisitutkinnassa oli selvinnyt, eitä mahdollinen syyteoikeus oli jo ensimmäisen kantelukirjoituksenne tekoaikaan vanhentunut
Edellä olevan perusteella ja kun asiassa ei.ole ilmennyt mitään sellaista, mikä vaatisi oikeukanslerin puuttumista asiaan, kirjoituksenne ei ole antanut aihetta enempään taholtani", toteaa apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen kirjelmäkään.
"Joku muu kuin SRK"
Kuulusteluissa ilmeni, että apulaisoikeuskanslerin tarkoittama "joku muu kuin SRK" oli kansanedustaja, ministeri ja maaherra Artturi Jämsén, joka oli primus motorina lahjoitusasiassa. Jämsén yhdessä muutaman muun kanssa perusti Neliapilanimisen raittiusyhdistyksen, jonka kautta rahat kierrätettiin. Osa rahoista jäi Neliapilalle ja siis Jämsenin valvontaan. Niistä rahoista ei lahjoittaja eikä myöskään SRK saanut monista yrityksistään huolimalta tilitystä.
Suuret rahat pelissä
KRP:n Oulun lääninosasto kuulusteli asian johdosta kaikkiaan seitsemää henkilöä eli Sakari Ojalaa, Erkki Reinikaista. Eino Kimpimäkeä , Kauko Mäntylää, Einari Lepistöä, Lauri Kelaa ja Osmo Kupiaiasta
SRK:n johtokunnan varapuheenjohtaja everstiluutnantti evp. Erkki Reinikainen kertoi kuulustelussa, että SRK oli saanut säätiöltä mainitut lahjoitukset. Asia oli käynnistynyt SRK:n työvaliokunnan otettua yhteyden säätiöön ja kysyttyä mahdollista avustusta evankelioimistyöhön. Käytännön puolen oli hoitanut eräs SRK:n johtokuntaan kuulunut kansanedustaja. Rahat oli lähetetty erään tilapäisorganisaation tilille. Reinikaisen mukaan Oulussa Heinäpään seurakuntakodissa oli ollut 17.12.1965 SRK;n johtokunnan kokous, jossa oli saatu kuulla raittiusyhdistyksen, jonka tilille rahat oli pantu, perustamisesta. Sitä paheksuttiin ja käskettiin purkamaan yhdistys kiireesti.
Reinikaisen kuulustelussa ilmeni, että 150 000 markan lahjoituksen aikaan SRK:n oma budjetti oli vain 20 000 markkaa. Kun lahjoittaja peräsi tilitystä. SRK ryhtyi selvittämään osaltaan "raittiusyhdistyksen" raha-asioita ja tässä tarkoituksessa pidettiin mainitun kansanedustajana kodissa kokous, jossa kansanedustajaa kovisteltiin. Tämä oli antanut asiasta "jonkinlaisen selvityksen", joka ei kuitenkaan SRK:n johtokuntaa tyydyttänyt. Kansanedustaja oli maininnut asian olevan ulkopoliittisesti arka ja olleensa sen johdosta kuultavana myös NL:n suurlähetystössä.
Kansanedustajaa oli kovisteltu SKK:n taholla myöhemminkin, jolloin tämä oli "menettänyt muistinsa". Kansanedustaja oli myös kertonut saaneensa SRK:n edustajain käynnin jälkeen sydänkohtauksen ja polttaneensa kaikki kuitit kotonaan saunan uunissa.
Reinikainen oli todennut kuulustelussa, että SRK:n johtokunnassa oli tultu siihen tulokseen, että oli poikettu oikeasta periaatteesta, jonka mukaan evankelioimistyöhön on käytettävä vain "parattujen varoja". Lahjoituksia ci siis olisi pitänyt ottaa vastaan.
Mielenkiintoisia numeroita
Kimpimäen, Lepistön ja Mäntylän kertomukset tukevat Reinikaisen kuulustelussa ilmitulleita seikkoja. Ilmeisesti Jämsénin kautta kulkeneesta rahasta osa joutui teille tietymättömille. Mutta jotain vaikeasti selitettävää löytyi myös SRK:n toimistosta. Tutkintapöytäkirjan liitteestä numero kaksi ilmenee, että toimistossa oli tarkastettu vuosien 1961-62 ja 65-66 kassakirjat ja kortit. Vuosilta 1961-62 löytyi yli silloisen miljoonan markan lahjoituksia kaikkiaan neljä, yhteensä 9,4 miljoonaa markkaa. Tositteet oli kuitenkin hävitetty. Sen sijaan erään kirjeen lopusta löytyi merkintä: Ajalla 6.12.1961-5.2.1962 tehty seuratyötä 5344 päivää, kulut yhteensä 11.118 000 markkaa.(vuoden 2009 rahassa 230 000€)
Tämä edellyttäisi, että seuratyötä olisi ollut tekemässä 89 saarnamiestä ja lisäksi heidän olisi pitänyt olla jokapäivä "liikenteessä".
Tämä ei voine pitää paikkaansa. Olen aikaisemmin erään toisen asian yhteydessä tiedustellut eräältä asiaa tuntevalta henkilöltä seuratyötätekevien määrää ja kuulin tuolloin, että näitä on ollut kaksi tai kolme kahden miehen "partiota" kerrallaan työssä.
Todisteita ei ole. Tositteet on hävitetty, osa todistajia on mennyt manan majoille, asia on kaikilta osiltaan vanhentunut, joten juttu jää tähän. Ulkopuolinen jää kuitenkin ihmettelemään, että jos kysymyksessä oli vain suomalaisen säätiön suomalaiselta teollisuudelta ja yritystoiminnalta keräämät varat, niin miksi asia Jämsénin mielestä oli ulkopoliittisesti arkaluontoinen ja miksi hän oli ollut asian takia NL:n suurlähetystössä puhuteltavana?
Tunsin Artturi Jämsenin hyvin. Hän oli herkkä, hieno ihminen, ja saattoi olla, ettei hän raha-asioissa ollut pilkunhalkojia, mutta hölmö ja mörköjen näkijä hän ei ollut.
SRK on saanut huomattavia rahalahjoituksia
Pari vuosikymmeniä pikku porukoissa ja viimeksi pari vuolla julkisuudessakin käyty polemiikki SRK:n eli Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen "pimeistä rahoista" on saanut nyt valaistusta KRP:n Oulun lääninosaston tutkimusten valmistuttua ja apulaisoikeuskanslerin annettua asiasta loppulausuntonsa. Tästä ilmenee, että suuria rahoja on liikuteltu, multa näyttöä CIA:n osuudesta asiaan ei ole saatu. Kysymys on nykyrahaksi muutettuna yli miljoonan markan summista.
Keskustelu lahti liikkeelle kevättalvella -82 televisiossa esitetystä ohjelmasta, josta osa sensusiossa. Eräät ohjelmassa haastatellut henkilöt väittivät SRK:n liikutelleen huomattavia summia "pimeitä rahoja" joiden arveltiin olevan peräisin ClA:lta. Tämä aiheutti voimakasia keskustelua myös SRK:n piirissä, ionka tuloksena SRK:n johtokunta antoi lehdille selonteon, jossa se jyrkästi kiisti saaneensa rahaa CIA:lta ja yleensä mitään pimeitä rahalahjoituksia.
Erotetut valittivat
SRK:sta erotetut oululainen rakennusmestari Lauri Pietilä, rovaniemeläinen talonmies Juha Koponen ja lahtelainen pankinjohtaja Juha Seppänen tekivät 3.3.1982 oikeuskanslerille kantelun, jossa pyysivät Oikeuskansleria tutkimaan SRK:n johtomiesten raha-asiat. Apulaisoikeuskansleri on 9.8.1982 päiväämällään kirjeellä siirtänyt asian Oulun läänin poliisitarkastajan Vilho Kauppilan käsiteltäväksi. Poliisitarkastaja Kauppila määräsi Keskusrikospoliisin Oulun lääninosaston tukimaan asian. Tutkimuksissa ilmeni, eitit SRK on saanut eräältä säätiöltä vuodenvaihteessa 1961-62 9 miljoonaa vanhaa markkaa, eli indeksillä korjattuna ja nykyrahaksi muutettuna 462 600 markkaa sekä vuonna 1966 155 000 markkaa (vuoden 2009 rahassa 244000€), eli nykyarvoon muutettuna 671 150 markkaa, eli yhteensä nykyrahaksimuuteltuna 1.133.750 markkaa
Apulaisoikeuskansleri toteaa valittajille osoittamassaan kirjelmässä, että säätiö on saanut rahaa suomalaisilla yrityksiltä ja että SRK on vastaanottamistaan lahjoituksista toimittanut säätiölle tilitykset.
”Mitä sen sijaan tulee säätiön antamiin rahalahjoituksiin niillä osin kuin lahjoituksen saajana on Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys r.y. totean, ettei asianomistajan asemassa oleva lahjoittajasäätiö ole esittänyt mitään vaatimuksia asiassa. Tässä vaiheessa ei tosin olisi enää mahdollisuuttakaan saada täyttä selkoa lahjoitusten, että lahjoitusten aikainen kirjanpito on ollut mahdollista jo hävittää kirjanpitolain saännösten nojalla. Enemmän poliisitutkinnan osalta totean, että en pidä enkä tarkoituksenmukaisena, koska syyteoikcus olisi jo joka tapauksessa vanhentunut. Vielä totean, että suoritetussa poliisitutkinnassa oli selvinnyt, eitä mahdollinen syyteoikeus oli jo ensimmäisen kantelukirjoituksenne tekoaikaan vanhentunut
Edellä olevan perusteella ja kun asiassa ei.ole ilmennyt mitään sellaista, mikä vaatisi oikeukanslerin puuttumista asiaan, kirjoituksenne ei ole antanut aihetta enempään taholtani", toteaa apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen kirjelmäkään.
"Joku muu kuin SRK"
Kuulusteluissa ilmeni, että apulaisoikeuskanslerin tarkoittama "joku muu kuin SRK" oli kansanedustaja, ministeri ja maaherra Artturi Jämsén, joka oli primus motorina lahjoitusasiassa. Jämsén yhdessä muutaman muun kanssa perusti Neliapilanimisen raittiusyhdistyksen, jonka kautta rahat kierrätettiin. Osa rahoista jäi Neliapilalle ja siis Jämsenin valvontaan. Niistä rahoista ei lahjoittaja eikä myöskään SRK saanut monista yrityksistään huolimalta tilitystä.
Suuret rahat pelissä
KRP:n Oulun lääninosasto kuulusteli asian johdosta kaikkiaan seitsemää henkilöä eli Sakari Ojalaa, Erkki Reinikaista. Eino Kimpimäkeä , Kauko Mäntylää, Einari Lepistöä, Lauri Kelaa ja Osmo Kupiaiasta
SRK:n johtokunnan varapuheenjohtaja everstiluutnantti evp. Erkki Reinikainen kertoi kuulustelussa, että SRK oli saanut säätiöltä mainitut lahjoitukset. Asia oli käynnistynyt SRK:n työvaliokunnan otettua yhteyden säätiöön ja kysyttyä mahdollista avustusta evankelioimistyöhön. Käytännön puolen oli hoitanut eräs SRK:n johtokuntaan kuulunut kansanedustaja. Rahat oli lähetetty erään tilapäisorganisaation tilille. Reinikaisen mukaan Oulussa Heinäpään seurakuntakodissa oli ollut 17.12.1965 SRK;n johtokunnan kokous, jossa oli saatu kuulla raittiusyhdistyksen, jonka tilille rahat oli pantu, perustamisesta. Sitä paheksuttiin ja käskettiin purkamaan yhdistys kiireesti.
Reinikaisen kuulustelussa ilmeni, että 150 000 markan lahjoituksen aikaan SRK:n oma budjetti oli vain 20 000 markkaa. Kun lahjoittaja peräsi tilitystä. SRK ryhtyi selvittämään osaltaan "raittiusyhdistyksen" raha-asioita ja tässä tarkoituksessa pidettiin mainitun kansanedustajana kodissa kokous, jossa kansanedustajaa kovisteltiin. Tämä oli antanut asiasta "jonkinlaisen selvityksen", joka ei kuitenkaan SRK:n johtokuntaa tyydyttänyt. Kansanedustaja oli maininnut asian olevan ulkopoliittisesti arka ja olleensa sen johdosta kuultavana myös NL:n suurlähetystössä.
Kansanedustajaa oli kovisteltu SKK:n taholla myöhemminkin, jolloin tämä oli "menettänyt muistinsa". Kansanedustaja oli myös kertonut saaneensa SRK:n edustajain käynnin jälkeen sydänkohtauksen ja polttaneensa kaikki kuitit kotonaan saunan uunissa.
Reinikainen oli todennut kuulustelussa, että SRK:n johtokunnassa oli tultu siihen tulokseen, että oli poikettu oikeasta periaatteesta, jonka mukaan evankelioimistyöhön on käytettävä vain "parattujen varoja". Lahjoituksia ci siis olisi pitänyt ottaa vastaan.
Mielenkiintoisia numeroita
Kimpimäen, Lepistön ja Mäntylän kertomukset tukevat Reinikaisen kuulustelussa ilmitulleita seikkoja. Ilmeisesti Jämsénin kautta kulkeneesta rahasta osa joutui teille tietymättömille. Mutta jotain vaikeasti selitettävää löytyi myös SRK:n toimistosta. Tutkintapöytäkirjan liitteestä numero kaksi ilmenee, että toimistossa oli tarkastettu vuosien 1961-62 ja 65-66 kassakirjat ja kortit. Vuosilta 1961-62 löytyi yli silloisen miljoonan markan lahjoituksia kaikkiaan neljä, yhteensä 9,4 miljoonaa markkaa. Tositteet oli kuitenkin hävitetty. Sen sijaan erään kirjeen lopusta löytyi merkintä: Ajalla 6.12.1961-5.2.1962 tehty seuratyötä 5344 päivää, kulut yhteensä 11.118 000 markkaa.(vuoden 2009 rahassa 230 000€)
Tämä edellyttäisi, että seuratyötä olisi ollut tekemässä 89 saarnamiestä ja lisäksi heidän olisi pitänyt olla jokapäivä "liikenteessä".
Tämä ei voine pitää paikkaansa. Olen aikaisemmin erään toisen asian yhteydessä tiedustellut eräältä asiaa tuntevalta henkilöltä seuratyötätekevien määrää ja kuulin tuolloin, että näitä on ollut kaksi tai kolme kahden miehen "partiota" kerrallaan työssä.
Todisteita ei ole. Tositteet on hävitetty, osa todistajia on mennyt manan majoille, asia on kaikilta osiltaan vanhentunut, joten juttu jää tähän. Ulkopuolinen jää kuitenkin ihmettelemään, että jos kysymyksessä oli vain suomalaisen säätiön suomalaiselta teollisuudelta ja yritystoiminnalta keräämät varat, niin miksi asia Jämsénin mielestä oli ulkopoliittisesti arkaluontoinen ja miksi hän oli ollut asian takia NL:n suurlähetystössä puhuteltavana?
Tunsin Artturi Jämsenin hyvin. Hän oli herkkä, hieno ihminen, ja saattoi olla, ettei hän raha-asioissa ollut pilkunhalkojia, mutta hölmö ja mörköjen näkijä hän ei ollut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)