SRK:n vuosikokous Liperissä 3.7.2010 Osa IV

Toinen vaihe keskustelussa käynnistyi myöhemmin keväällä huhtikuussa ja sai murheellisimman ilmauksensa Helsingin Sanomain kirjoituksessa ensimmäinen toukokuuta teemana syntisten piiri. Sen johdosta päivämies julkaisi 5.5. pääkirjoituksen aiheesta ja HS vastineemme hyväksikäyttö on selvitettävä maallisen esivallan kanssa. Keskustelussa todettiin murheita tuottaneet tapaukset. Yksikin niistä on liikaa. Aina ei tapauksia ole vuosien saatossa hoitaa oikein. Se oli yksi taustatekijä myös siihen, että keskusyhdistyksemme johtokunta päätti kokouksessaan 22. toukokuuta lähettää kaikille puhujille ja rauhanyhdistyksille kirjelmän, johon liittyivät edellä mainitut pääkirjoitukset, joissa on ilmaistu liikkeen näkemys pedofiliasta ja myös ripistä, johon liittyvä rippisalaisuus nousi voimakkaasti keskustelussa esille.

Toivottavasti johtokunnat ja puhujaveljet ovat saaneet nämä kirjelmät sillä meistä riippumattomista tekijöistä eräs tunnettu yritys on toimittanut postin varsin hitaassa tahdissa ja varsin valikoidusti. Kyllä kirjeet ovat kuitenkin lähteneet kaikkiin osoitteisiin. Ja samalla kun ne on saatu, on toivottavaa että johtokunnan ja puhujat perehtyvät näihin kirjelmiin, koska niissä ilmaistaan myös monia muita ja moniin muihin yhteyksiin soveltuvia kristillisyytemme näkemyksiä.

Keskusyhdistyksemme johtokunnan antaman tehtävän mukaisesti työvaliokunta päätti kesäkuun 9. päivä perustaa myös koti-työryhmän, jonka tehtävänä on tarkastella ajan haasteiden taustaa vasten SRK:n ja rauhanyhdistysten opetuksen ja toiminnan painopisteitä sekä esittää mahdollisia toimia perheiden eheyden ja hyvinvoinnin entistä paremmaksi tukemiseksi. Tässä käydyssä keskustelussa on paljastunut median valta ja onkin sen johdosta tärkeää että me opimme lukemaan mediaa.

Toistuvasti tässä keskustelussa on tullut ilmi myös niin sanotun puhtaan seurakunnan vaatimus. Kuitenkin Martti Lutherin ilmestyskirjan esipuheessa ilmaisemien ajatusten mukaan olemme oppineet, että Jumala on kätkenyt valtakuntansa alhaisuuteen ja Jumalan vastustaja on peittänyt sen pahennukseen. Tämä on syntisten, armahdettujen syntisten valtakunta.  Ihmiskäsityksemme on se, mihin rakas veljemme alkuhartaudessa viittasi, mutta turvamme on Jumalan kokonainen terveellinen armo. Armo, joka opettaa elämään myös Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.

SRK:n vuosikokous Liperissä 3.7.2010 Osa III

Saanen kertoa sisintäni koskettaneen esimerkin. Olimme heinä-elokuun vaihteessa Togossa. Olimme siellä John Stewartin kanssa ja tulkkeina paikalliset Nicolas ja Immanuel. Me käytimme eräässä majassa lyhyet puheemme ja keskustelumme englannista ranskaksi osallistuen itsekin keskusteluun. Keskustelun yhteydessä kymmenen aikuista teki parannuksen. Sen jälkeen Nicolas veli piti lyhyen ranskankielisen raamatun tutkistelun eräästä Jeesuksen vertauksesta. Tuon tutkistelun jälkeen hän sanoi vielä muutaman ajatuksen rohkaisuksi heille, joiden keskuudesta lähdimme ennen lähtöämme. Ja silloin kodin isä kiitti  toivotti uudelleen tervetulleiksi ja jatkoi: nyt meillä on evankeliumi niin, että voimme julistaa toinen toisillemme synnit anteeksi. Jumala oli lyhyessä tuokiossa avannut olennaisen uskon elämän hoitamisessa.

Evankeliumin työn lähetystyön kokemasta siunauksesta kertovat havainnollisella tavalla se lippurivistö, joka on seurakentällä. Kotimaan työssä vuosikertomus paljastaa toiminnan tapahtumia eri työmuotojen osalta jälleen suunnitellun mukaisesti. Voimme jälleen sanoa myös, että Jumala on siunannut sekä toiminnallisesti että taloudellisesti. Suhteemme eri yhteiskunnallisiin ja kirkollisiin tahoihin ovat jatkuneet hyvinä. Eri tahojen kanssa on edelleen käyty keskusteluja.  Keskustelu tietyistä kysymyksistä käynnistyi jo Sievin suviseurojen jälkeen 1970-luvun tapahtumista ja jatkui viime vuoden tammikuusta huhtikuun alkupäiviin keskusteluna ennen muuta niin sanotusta ehkäisykiellosta. Annoimme myös kirjallisen lausunnon rekisteröiden parisuhteen parisuhdelain muuttamisesta koskien suhteen sisäistä adoptio-oikeutta. Keskustelussa kirkkomme johdon kanssa totesimme joulukuussa homoseksuaalisuudesta, että haluamme rakastaa ihmistä, jolla on kyseinen taipumus, mutta elämäntapana homoseksuaalisuus on Raamatun vastainen eikä sellaisena hyväksyttävä. Tämän johdosta emme voi hyväksyä rekisteröidyn parisuhteen siunaamista ja vastustamme myös niin sanotun siunauskaavan valmistamista. Siunaaminenhan merkitsee tosiasiallisesti kyseisen elämäntavan hyväksymistä. Mikäli kyseessä oleva kaava kuitenkin jossain vaiheessa kirkossamme hyväksytään siunaaminen tai rukoushetki sen yhteydessä voi papille olla oikeus, mutta ei velvollisuus. Säädöksen tästä tulee olla vähintään kirkkojärjestyksessä, koska niin sanotuilla ponsilla ei näytä olevan merkitystä ja sitovuutta kirkossamme. Näin ilmaisimme tuossa kysymyksessä.

Vuoden vaihteen jälkeen käynnistyi sitten keskustelu lasten hyväksikäytöstä eli pedofiliasta. Joudun tässäkin asiassa hieman toistamaan sitä, mitä eilen sanoin. Sysäyksenä tähän keskusteluun olivat katolisen kirkon piirissä koetut tapaukset sekä niin sanottu Pietarsaaren hyväksikäyttötapaus ruotsinkielisen rauhansanalaisuuden piirissä. Tapaus yhdistettiin jossain määrin meihin, mitä oli aiheuttamassa myös keskuudessamme ilmi tulleet osittain hyvinkin vanhat tapaukset. Sen johdosta Päivämies julkaisi 27. tammikuuta pääkirjoituksen lapsen ”seksuaalinen hyväksikäyttö on synti ja rikos”.  

------

Jatkuu

SRK:n vuosikokous Liperissä 3.7.2010 Osa II

Olavi Voittonen:

Arvoisat vuosikokousedustajat rakkaat veljet ja sisaret

”Keskusjärjestömme johtokunnan puolesta, minulla on mieluisa tehtävä toivottaa teidät tervetulleiksi tähän SRK:n vuosikokoukseen. Meidän on hyvä hoitaa yksinkertaisen evankeliumin armon varassa ja voimin tämä kokous. Vuosikokous on paikallisten rauhanyhdistysten lähettämien edustajien kokous, jotka on vuosikokouksessa valittu edustajiksi tähän kokoukseen. Paikallisten rauhanyhdistyksien säännöissä, kuten eilen jo viittasin, 14. pykälän 8. momentissa sanotaan; valitaan edustajat SRK:n kokouksiin sekä muihin mahdollisesti pidettäviin kokouksiin.  Tärkeää on ollut, että tämän vuosikokouksen kysymyksistä on käyty keskustelua paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnan kokouksessa ja eräissä kysymyksissä laajemmin lähetystoimikunnissa. Tärkeää on myös, että viemme kokousterveiset omaan kotisiioniimme. Näin olemme rakentamassa sitä keskinäistä rakkautta, mihin äsken viitattiin. Kun te rakkaat matkaystävät käytätte puheenvuoroja, ilmaisettehan aina nimenne ja rauhanyhdistyksenne. Muut kuin valittu edustajat eivät voi luonnollisestikaan osallistu päätöksentekoon. Äänivaltaa heillä kokouksessa ei ole. Kuten käy ilmi saamanne asiakirjan kolmannelta sivulta. Vuosikokous on yhdistyksen tärkein kokous. Tähän kokoukseen valmistautuessamme viime vuoden toimintaan on johdattanut vuosikertomus, joka luo katsauksen päättyneeseen toimintavuoteen. Meidän tehtävämme on nyt arvioida sitä ja sen lisäksi käsitellä ensi vuoden, vuoden 2011 toiminta- ja taloussuunnitelma, jotta työmme edelleen olisi harkittua ja suunnitelmallista SRK:n tarkoituksen ja toiminta-ajatuksen toteuttamiseksi.

Vuosikertomus palautti mieliimme myös sen, että viime vuoden elokuussa alkoivat SRK:n konttorin uuden toimitalon rakentamisen valmistelut ja rakennustyöt. Samoin ostettiin omaksi toimitalon tontti. Nyt voimme kiitollisina todeta että tiistaina 18. toukokuuta vastaanotettiin toimitalon SRK:n käyttöön tulevat tilat ja viime torstaina 24. kesäkuuta taloon tulevan vuokralaisen ja muut tilat sekä piha-alueet. Teitä ilahduttava tieto lienee se, että henkilökunnan piirissä muutos- tai paremminkin muuttovastarintaa uusiin tiloihin ei ole ollut lainkaan. On ollut ilo havaita se, että kaupungin keskustan ahtaudesta on iloiten siirrytty Kontinkankaan avarampiin tiloihin, uusin ja kauniisiin. Keskusyhdistyksemme on halunnut laajemminkin kantaa tiettyä yhteiskuntavastuuta tässä taloudellisessa tilanteessa. myös siten, että rakentamista on voitu jatkaa Siikatörmällä. Laajennuksen ensimmäisen vaiheen uuden ruokalarakennuksen vastaanotto tapahtui 5. toukokuuta. tämän ja toisen vaiheen, eli uusien majoitustilojen harjannostajaiset pidettiin 2. päivänä kesäkuuta. Rakentaminen on kokonaisuutena edennyt täysin suunnitelmien mukaisesti ja tilat valmistuvat, näin uskomme, lokakuun loppuun mennessä niin kuin on suunniteltu. Edellä  jo ilmaistiin alkuhartaudessa se, että päätehtävämme on kuitenkin evankeliumin työ. Ulkomaiden lähetystyö on jatkunut suunnitellun mukaisesti. Menestystä työssä on koettu erityisesti Länsi-Afrikassa; Gambiassa, Ghanassa ja Togossa.

SRK:n vuosikokous Liperissä 3.7.2010

Oiva Savelan alkuhartaus:
Paavalin kirje roomalaisille 5. luvun alku
Minä uskon, että täällä alhaalla on katoamaton Jumalan valtakunta. Tunnen myöskin sen, että olen syntinen ihminen, kokonansa turmeltunut, kaikilla vioilla ja virheillä varustettu. Uskon myöskin sen että Jumala siinä valtakunnassa, jonka hän on laskenut tänne maan päälle antaa minulle ja kaikille muille annetaan synnit anteeksi. Tästä minä tahdon puhella. Edessäni on myöskin kuva vanhasta, kunniaan päässeestä papastani, joka pihassa lauleskeli kävellessään: Jumalan rauhaa rinnassansa, ken kantaa maassa kuoleman, on onnellinen kulkeissansa, maan vieraan poikki taivaaseen. Näin ovat uskoneet ja eläneet ennen matkaa tehneet ja nähneet uskovaiset, näin elävät myös tämänkin päivän uskovaiset. Ei ole tarvinnut niihin perustuksiin, jotka liittyvät siihen perustukseen, jonka päälle Jumalan valtakunta on rakennettu ja johon meidätkin on Jumalan sanalla kutsuttu ja siellä säilyttänyt, ei ole tarvinnut remonttia tehdä.

Näin on uskottu ja näin on puhuttu ja näin Jumalan lapset julistava myöskin yksinkertaista evankeliumia, Jumalan suurta ilmoitusta täällä maan päällä, jossa Herran Jeesuksen Kristuksen kärsiminen, kuolema ja ylösnousemus ovat aivan keskeisiä asioita. Kirjoittaessaan Rooman jumalanlapsille roomalaiskirje kokonaisuudessaan puhuu uskosta ja vanhurskaudesta. Sen keskeinen sisältö on aivan kiviseen tauluun kirjoitettuna viidennen luvun 16 – 17 jakeeseen, jossa Paavali sanoo: Sillä en minä häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima jokaiselle uskovaiselle autuudeksi, ensin juutalaisille ja sitten kreikkalaisille, Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan, uskosta uskoo, niin kuin kirjoitettu on, vanhurskaan pitää elämän uskosta. Näin Paavali kiteytti koko kirjeen hyvin muutamaan lauseeseen.

Näissä suviseuroissa tämä on kaikunut ja kaikuu edelleen Jumalan voiman jälkeen. Tätä me olemme saaneet kuulla ja olemme saaneet omistaa. Kristus on antanut tämän tehtävän meille tänne maan päälle, sen tehtävän ääressä me tänäänkin olemme. Siihen tehtävään Jumala on kutsunut kaikki ne lahjat, jotka hän valtakunnan työssä on nähnyt ja näkee tarpeelliseksi. Tännekin on kokoontunut joukko meitä, jotka olemme tämän tehtävän, Jumalan antaman tehtävän äärellä tässä tänä päivänä. Olemme keskustelemassa ja tekemässä ratkaisuja niissä asioissa, jotka liittyvät evankeliumin työhön. Suokoon Jumala, että kaikki ajatuksemme ja puheemme ja päätöksemme koituisivat yksinomaan Jumalan valtakunnan parhaaksi ja kuolemattomien sielujemme autuudeksi.

Se lahja, jonka Jumalan on meille vanhurskauden lahjana suonut, on yksin Kristuksen ansiota. Siinä ei ole yhtään ihmiskäden jälkeä, eikä saa olla. Silloin, kun lahjavanhurskautta lahjana sydämelle omistetaan, silloin on Jumalalle kelvollinen. Kun lahja vanhurskauden saa sydämelleen omistaa, on myös rauha Jumalan kanssa.

Tämä rauha on sellaista rauhaa, joka tuo keskuuteemme yksimielisyyden ja rakkauden ilmapiirin. Rauha ja rakkaus ja yksimielisyys kulkevat käsikädessä, silloin kun sydän tahtoo avoimesti uskoa Jeesuksen Kristuksen omaksi autuudeksi. Silloin myöskin sydän iloitsee, tämä rauha on myöskin sellainen, joka lohduttaa ja varjelee meitä, Silloinkin kun kuljemme monien kiusausten ja vaivojen keskellä, silloin kun Jumala saa rauhan meidän rintaamme laskea ja säilyttää, ihminen on onnellinen kulkeissaan maan vieraan poikki taivaaseen

Tätä rauhan evankeliumia Jumalan valtakunta julistaa ja on julistanut muuttumattomana, julistaa edelleen täällä maan päällä. Silloin kun rauhattomuuden aiheet on ihmissydämelle annettu anteeksi, myöskin ilo täyttää ihmissydämen. Tällöin Jumalan valtakunnan eläminen ja asuminen, se on meillä vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Näin tänäkin päivänä, kun me näin yksinkertaisin sanoin olemme asettumassa vuosikokousta alkamaan, me saamme turvallisin sydämin uskoa ja omistaa tämän Jumalan ehtymättömän evankeliumin, joka rauhan laskee meidän sydämellemme Hänen sydämeltään vedettynä evankeliumin sanomana, jossa ylimpänä kaikuu: Ole sinä hyvässä turvassa, synnit saa uskoa anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä. Emme saarnaa konstikkaita saarnoja vaan saarnaamme yksinkertaista evankeliumia. Minä tiedän sen. että tässäkin joukossa on paljon sellaisia, jotka voisivat käyttää korkeitakin ja viisaita sanoja evankeliumi työssä, mutta me teemme niin kuin Paavali kirjoittaa korinttolaisille, että kun hän tuli heidän tykönsä, ei hän tullut korkeilla sanoilla eikä syvällä viisaudella, vaan hänellä oli yksi asia ilmoitettavana: Herra Jeesus Kristus, se ristiinnaulittu.

Jumala antakoon rauhan ja yksimielisyyden levätä tämänkin kokouksen yllä.
Synnit saa uskoa anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.
 -----
Jatkuu...

Kotimaa 29.10.2010

Kirkollisia asioita seuraava lehtinen Kotimaa on huomannut vaatimattoman blogimme:

Laestadianleaks julkaisee dokumentteja lestadiolaisuuden kipupisteistä

Johannes Ijäs 29.10.2010 10:52

Elokuussa verkkoon on ilmestynyt lestadiolaista puhuja- ja pöytäkirja-aineistoa julkaiseva Laestadianleaks-sivusto. Nimi on matkittu kuuluksi tulleesta kansainvälisestä Wikileaks-sivustosta, joka vuotaa salaisia poliittisia ja kaupallisia asiakirjoja julki.
Ja lehti jatkaa..

---------
Kiitämme Kotimaan toimitusta mielenkiinnosta.

SRK puhujienkokous Liperissä

SRK:n Puhujien ja seurakuntavanhinten kokous Liperissä 2.7.2010

Olavi Voittosen alkupuheenvuoro

Olavi Voittonen toivotti kaikki tervetulleiksi todeten, että tällä seudulla olivat suviseurat viimeksi Outokummussa 24 vuotta sitten. Hän muistutti Outokummun seurojen tunnuksesta, Herra on minun kallioni, joka kertoi sekä Outokummun historiasta kaivoskaupunkina että siitä, minkä päälle seurakuntamme on rakennettu.

Seuratessamme Kristusta ja hänen ostolaumaansa osamme on risti. Siihen kuuluvat kärsimykset, koettelemukset jne. Joskus kohtaamme suoranaista vihaakin, sitä voimakkaampaa, mitä suuremmaksi kasvaa ihmisen jumalointi. Synnin ihminen korottaa itsensä Jumalan ja jumalanpalveluksen yläpuolelle. Voimme kysellä, onko nyt tullut aika, että synnin ihminen on jo ilmestynyt. Se haluaa itse luoda uskonsa sisällön eikä tunnusta Jumalan sanaa ohjeekseen. Jumalan lapsi taas rukoilee: Jumala, auttaja, uskoani vahvista, ja valtakunnassasi näin hoida lapsenasi.

Viime aikoina monet nuoret ja varttuneemmatkin ovat ensimmäisen kerran elämässään kohdanneet tilanteen, jossa ulkopuolelta tulee vastustusta. Mutta myös keskeltämme nousee niitä, jotka vetävät opetuslapsia mukaansa. Ilmestyy opettajia, joihin maailma mieltyy. ”He ovat maailmasta, ja maailma kuulee heitä.”

Median keskustelusta Oripään suviseurojen jälkeen: Ensin keskustelu liittyi vanhurskauttamisoppiin ja naisen asemaan, elämän syntyyn jne. Syksyllä nousi pääasiaksi homoseksuaalisuuteen suhtautuminen. Tammikuussa oli esillä Pietarsaaren hyväksikäyttötapaus, joka sai lisävoimaa katolisten skandaalista. Tapaus yhdistettiin paikoin virheellisesti vanhoillislestadiolaisten tiliin.Tämän jälkeen Päivämies julkaisi pääkirjoituksen Pedofilia on rikos ja synti.

Pedofilia-aiheesta pari pääkohtaa. Turun Sanomat aloitti kirjoittelun, joka saavutti huippunsa Helsingin Sanomien artikkelissa 1.5. otsikolla syntisten piiri. Siihen vastaukseksi laadittiin Påivämiehen pääkirjoitus: Hyväksikäyttö on selvitettävä maallisen esivallan kanssa. Vastine lähetettiin myös Helsingin Sanomiin, jossa se julkaistiin, tosin Mielipide-palstalla. Tässä yhteydessä nostettiin esille liikkeessämme tapahtuneita, osittain hyvinkin vanhoja tapauksia

Asiasta on käyty laaja keskustelu työvaliokunnassa ja johtokunnassa. Sekä hyväksikäytöstä että sen yhteydessä ripistä. Päätettiin lähettää asiaa koskeva kirjelmä kaikille puhujille ja paikallisille yhdistyksille. On tullut kuitenkin ilmi, että eräs tunnettu suomalainen yritys, jonka tehtäväksi kirjeiden toimittaminen annettiin, ei ole täysin onnistunut tehtävässään. Jotkut eivät ole saaneet kirjettä.

Lisäksi perustettiin työryhmä, jonka kokoonpanon ja yksityiskohdat työvaliokunta sai tehtäväkseen laatia. Tämä Koti-työryhmän tehtävänä on tarkastella ajan haasteita perheille sekä toimenpiteitä perheiden ym. tukemiseksi. Työryhmä sai tehtäväohjeet ja työskentelyaikataulun. Perehtykää hyvin kirjelmiin, jotta hyväksikäyttötapaukset keskuudessamme voidaan tulevaisuudessa estää ja hoitaa oikein jne.

Mitä pidemmälle keskustelu mennyt, sitä vähäisemmäksi ovat käyneet tapaukset piirissämme. Yleensä ottaen on sanottava, että missä evankeliumi vaikuttaa, siellä ovat omattunnot herkkiä, maailmassa valitettavasti eivät ole. Varmaan ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Lasten ja perheiden hyvinvointiin ovat tähdänneet myös muut toiminnat. Sosiaali- ja terveysministeriön järjestämiin tilaisuuksiin on osallistuttu. Kerrottu, miten pyritty vähentämään perheväkivaltaa ja lapsiin kohdistuvaa kuritusväkivaltaa.

Työvaliokunnan edustajat ovat osallistuneet Miina-projektiin, on annettu apua uskovaisten ongelmien kohtaamiseen. Kiitän tuesta, jota usein vaikeiden hetkien keskellä olemme saaneet tuntea.

Olemme saaneet myös oppia, mikä on median valta tänään. Aina ei ole voinut tunnistaa omia lausumiaan lehdissä. On tärkeää, että opimme lukemaan mediaa: mikä on toimittajan tekstiä, mikä haastatellun tekstiä. Jos joku jää kiinni vajavaisiin teksteihimme, emme mene naapurin luo sitä puimaan, vaan otamme asianosaiseen yhteyttä. Jos lähdetään kierrättämään haastattelun lausuntoja, se on poispantava synti.

Nyt tulemme pääasiaan. Kuluneen talven aikana meitä on ruokkinut uskon saarna ja olemme vajavaisuudessamme saaneet sitä julistaa. Apostolien saarna oli evankeliumia Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, opetusta, rohkaisua vaeltaa armon voimin. Lisäksi saarna on seurustelua, keskustelua, vuoropuhelua kristillisen sanoman valossa elämän kysymyksistä. Onnellista, kun kuulija saa tunnistaa oman elämäntilanteensa tässä ajassa ja saa elää armon evankeliumista. Näin uskon saarna, joka oli joulukuun aihe.

Tällä kertaa alustus on aiheesta rohkaiskaa toisianne, heprealaiskirjeen 10. luku. Valde Palola. Miksi tarvitsemme rohkaisua? Olemme turmeluksen kantajia. Aika on paha, tärkeintä valvoa uskossa ja elää evankeliumin armosta joka vie meidät Jumalan lasten kirkkauteen.

Kotimaa 7.10.2010

Useat lestadiolaiset naiset toivovat pappisvihkimystä

Ville Talola 07.10.2010 07:00

Vanhoillislestadiolaisten Helsingin Rauhanyhdistyksen johtokunta järjestää tänään teologikokouksen, jonka asialistan yksi kohta ennakkotiedon mukaan käsittelee naisten pappeutta. Liikkeen sisällä on ainakin puolenkymmentä naista, jotka toivovat liikkeen muuttavan kielteisen kantansa naispappeuteen, jotta voisivat itse ottaa pappisvihkimyksen
Lisää täältä

Päivämies 20, 19.5.2010. Pääkirjoitus

Kannattaako rippisalaisuudesta luopua? 

Sodassa nuori mies syyllistyi rintamakarkuruuteen, ja kenttäoikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Mies sai synnistä tunnon, se saarnattiin anteeksi ja hetken kuluttua kuolemantuomio pantiin täytäntöön. Ristinryöväri sai rikoksistaan tunnon, ja Jeesus antoi ne anteeksi. Jeesuksen armahdus ei kumonnut kuolemantuomiota, vaan armahdettu sovitti rikoksensa lain edellyttämällä tavalla loppuun (Luuk. 23:42).

Synnintunto ja katumus ovat merkittäviä Jumalan lahjoja. Niiden tarkoitus on ohjata langennut ihminen armahtavan Kristuksen luokse. Daavid kuvaa katumuksen tuskaansa: ”Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani.” (Ps. 32:3.) Armahdettuna hän iloitsi: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.” (Ps. 103:2–3.)

Ripin ydinasia on synninpäästö, ja aidosti sitä tarvitseva etsii vain armoa. Raamatun mukaan maailmassa on Jumalan lapsia, joilla on valtuudet joko antaa synnit anteeksi tai kieltää anteeksianto: ”Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” (Joh. 20:23.) Jos tämä Jeesuksen antama valtuutus puuttuu, onko rippi silloin vain terapiaa? Ajallisen tuomion armahdusvalta on vain tasavallan presidentillä ja oikeuslaitoksella.

Rippisalaisuus on ehdoton, ja asia tulee käsitellä katuvan syntisen kanssa kahden kesken (Matt. 18:15). Katekismus muistuttaa, että ripin vastaanottaja – pappi tai maallikko – on sidottu vaikenemaan siitä, mitä henkilökohtaisessa ripissä puhutaan. Kristus asettuu langenneen puolelle ja rajaa tiedon synnin aiheuttamasta häpeästä mahdollisimman pieneksi. Asia on helpompi, jos lankeemus on henkilökohtainen. Kun tekoon liittyy myös rikos, kuorma on kaksinkertainen, koska asia on sovitettava myös maallisen lain edessä. Varsinainen rippi eli synninpäästö ja tehty rikos on erotettava toisistaan ja käsiteltävä erikseen luopumatta rippisalaisuuden ehdottomuudesta.

Ripin vastaanottaja on vastuullinen kuin kuka tahansa jostain rikoksesta muuten tietoiseksi tullut: ”Joka varkaan kanssa on osallinen, hän vihaa sieluansa, niin myös se, joka kuulee kirouksen ja ei ilmoita” (Sananl. 29:24). Jumalan avulla osataan toimia niin, että samalla kun varjellaan ehdotonta rippisalaisuutta, huolehditaan, että salattu rikos mennään kertomaan poliisille. Rippi-isän ja -äidin tehtävä on ensisijaisesti armahtajan tehtävä mutta rikoksen tapahduttua myös yhteiskuntavastuuseen sitova.

Ennen rippisalaisuudesta luopumista on syytä keskustella asiasta vakavasti eikä tunteella. Arkkipiispa Paarman kysymys oli koko yhteiskuntaa ajatellen mielenkiintoinen: ”Se ei ole aivan yksiselitteistä, että mitä tällä rippisalaisuudesta luopumisella voitetaan.”

Päivämies no 18, 5.5.2010

Syntisten piiri ja vanhoillislestadiolaisuus

Vastine Helsingin Sanomien kirjoitukseen 1.5.2010

Helsingin Sanomat julkaisi lasten hyväksikäyttöä koskevan artikkelin "Syntisten piiri" (HS 1.5.2010). Artikkelissa kerrotaan, että kirkkomme vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piiristä on tullut tietoon kymmeniä lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia. Tiedot ovat murheellisia.

Yksikin on liikaa. Kristillisyydessämme on kautta aikain ymmärretty ja opetettu, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on yksiselitteisesti synti ja rikos. Yhtä tuomittavaa on seksuaalirikollisen suojelu. Lasta on suojeltava kaikin tavoin. Siksi jokaisen rikoksesta tietoisen aikuisen tulee toimia niin, että lasten suojaksi säädetty laki saavuttaa sille asetetun tavoitteen. On kaikkien etu saada mahdollinen tuhoisa kierre heti alkuunsa katkaistua.

Lestadiolaisten suhtautumisesta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja uhrien kokemuksiin artikkelissa todetaan: "Vanhoillislestadiolaisilla on erilainen käsitys rikosoikeudellisesta vastuustaan kuin muilla suomalaisilla. — Yhteisön jäsenet voivat suhtautua hyvinkin kylmästi väkivallan uhrin traumojen aiheuttamaan kärsimykseen."

Vanhoillislestadiolaisille laki ja sen noudattaminen on sama kuin muillekin. Jumalan armahtama ihminen ei voi rikokseen langettuaan väistää vastuutaan lain edessä. Evankeliumihan "opettaa meitä olemaan kuuliaisia voimassa oleville järjestyksille", kuten kirkkomme tunnustuksessa todetaan. "Tässä kuuliaisuudessa me toteutamme rakkauden käskyä" (Augsburgin tunnustuksen puolustus XVI).

Kärsivän kylmäkiskoinen kohtelu ei ole oikein. Kärsimysten vähättelevä ohittaminen tai vaikkapa hyvää tarkoittava mutta ammattitaidoton apu saattavat jopa lisätä ahdistusta. Meillä on täysi syy luottaa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmäämme sekä oikeusjärjestelmäämme ja niiden kykyyn auttaa myös törkeän ja traumatisoivan rikoksen kohteeksi joutuneita. Uhrille ja hänen läheisilleen tulee antaa kaikki heidän tarvitsemansa tuki ja ohjata heidät ammattinsa osaaville auttajille. Apua tarvitsevat myös tekijä ja hänen läheisensä.

Kirjoituksessa esitetään myös väite, että "rippi ja vaitiolon oppi on keskeinen lestadiolaisuuden pimeiden puolien selittämisessä". Eräs haastateltava toteaa: "Kun tekijä pyytää tekoaan, vaikkapa lapsen hyväksikäyttöä anteeksi, niin sielunhoitaja julistaa absoluution eli synninpäästön. Sen jälkeen asiasta ei saa enää puhua."

Jumalan sana tuomitsee synnin, mutta tarjoaa katuvalle armoa. Raamatun mukaan synnit annetaan anteeksi, kun ihminen nöyrtyy parannukseen, vaikka kysymyksessä olisivat niinkin rumat asiat kuin insesti tai pedofilia. Sielunhoitajalta vaaditaan armollisuutta mutta myös taitoa ja ryhtiä. Syntiin ajautunut tarvitsee sielunhoitoa. Itse ripin olemus kertoo, että kysymyksessä on ripittäytyjän vilpitön aikomus luopua synnistä ja tarve tulla autetuksi, jotta synnin kierre katkeaisi. Rippiä ei saa käyttää synnin peitteeksi. Rikokseen syyllistynyt ripittäytyjä ei voi jättää asiaa hoitamatta maallisen lain edessä. Rippi-isän tulee siis ohjata ja tukea häntä menemään poliisiviranomaisen luokse.

Vanhoillislestadiolaisten näkemys käy selväksi esimerkiksi vuoden 1979 puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa Rovaniemellä pidetystä alustuksesta, jossa sanotaan: "Salari-pissä saattaa tulla esiin asioita, jotka tulee korjata laajemminkin. Rippi-isän saarnaama evankeliumi antaa voiman asian korjaamiseen. Näin on silloin, jos on rikottu toista ihmistä tai esivaltaa vastaan. Jos toista ihmistä vastaan on rikottu, tulee halu korjata asia hänen kanssaan, mikäli se on mahdollista. Tarvittaessa asiat selvitellään myös maallisen esivallan kanssa." Näin opetetaan myös tänään.

Vanhoillislestadiolaisuudessa korostetaan omakohtaista sydämen kristillisyyttä, jonka voimanlähde on yksin Kristuksen sovitustyö. Jumalan armo puolestaan opettaa hylkäämään jumalattoman elämän, mutta myös huolehtimaan lähimmäisistä oikeaa vastuuta kantaen.

Aimo Hautamäki SRK:n pääsihteeri 

Olavi Voittonen SRK:n johtokunnan puheenjohtaja

Päivämies 2010 no 4, 27.1.2010

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on synti ja rikos

Pääkirjoitus:

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, jota kutsutaan usein pedofiliaksi, on yksiselitteisesti synti ja rikos. Hyväksikäytöstä on laissa säädetty rangaistus, ja lain edessä kansalaiset ovat tasavertaisia. Ei Jumalan armahtama ihminenkään voi rikokseen ajauduttuaan väistää vastuutaan maallisen lain edessä. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on erittäin traumatisoiva kokemus, ja lasta on suojeltava hyväksikäyttäjältä kaikin tavoin. Teko haavoittaa syvästi ja on häpeäksi tekijälle, hänen perheelleen ja yhteisölle.

Myös seksuaalirikollisen suojelu on tuomittavaa. Siksi jokaisen rikoksesta tietoisen tulisi toimia niin, että lasten suojaksi säädetty laki saavuttaa sille asetetun tavoitteen. On kaikkien etu saada tuhoisa kierre heti katkaistua. Kärsimysten vähättelevä ohittaminen tai hyvää tarkoittava mutta ammattitaidoton apu saattavat jopa lisätä ahdistusta. Voimme luottaa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmäämme. Se kykenee auttamaan myös törkeän ja traumatisoivan rikoksen kohteeksi joutuneita. Apua tarvitseva, niin tekijä itse kuin hänen uhrinsakin, tulee ohjata ammattinsa osaavan auttajan luo.

Syntiin ajautunut tarvitsee myös sielunhoitoa. Jumalan sana tuomitsee synnin mutta tarjoaa katuvalle Jumalan armoa. Raamatun mukaan synnit annetaan anteeksi, kun ihminen nöyrtyy parannukseen – vaikka kysymyksessä olisivat niinkin rumat asiat kuin insesti tai pedofilia. Jeesus suhtautuu syyllisyyttä tuntevaan rikoksen tekijään yksiselitteisesti. Kun katuva tulee luokse ja sanoo ”minä kadun” erittelemättä tekonsa suuruutta, hänelle neuvotaan antamaan anteeksi (Luuk. 17:4). Augsburgin tunnustuksen mukaan synninpäästö tulee antaa niille, jotka palaavat tehdäkseen parannuksen (XII).

Rippisalaisuus on ehdoton. Sielunhoitajalta vaaditaan armollisuutta mutta myös taitoa ja ryhtiä. Asia on vakava ja ripittäytyjä ei voi jättää asiaa hoitamatta maallisen lain edessä. Kirkkohallituksen perheasianjohtaja Martti Esko totesi pedofiliaan liittyvässä haastattelussa (HS 22.1.): ”Asian tutkiminen ja anteeksianto ovat kaksi eri asiaa.” Kun Jumalan terveellinen armo sulattaa armahdetun sydämen, anteeksi saanut pitää huolen, ettei asia jää puolitiehen.