Kotimaa 29.10.2010

Kirkollisia asioita seuraava lehtinen Kotimaa on huomannut vaatimattoman blogimme:

Laestadianleaks julkaisee dokumentteja lestadiolaisuuden kipupisteistä

Johannes Ijäs 29.10.2010 10:52

Elokuussa verkkoon on ilmestynyt lestadiolaista puhuja- ja pöytäkirja-aineistoa julkaiseva Laestadianleaks-sivusto. Nimi on matkittu kuuluksi tulleesta kansainvälisestä Wikileaks-sivustosta, joka vuotaa salaisia poliittisia ja kaupallisia asiakirjoja julki.
Ja lehti jatkaa..

---------
Kiitämme Kotimaan toimitusta mielenkiinnosta.

SRK puhujienkokous Liperissä

SRK:n Puhujien ja seurakuntavanhinten kokous Liperissä 2.7.2010

Olavi Voittosen alkupuheenvuoro

Olavi Voittonen toivotti kaikki tervetulleiksi todeten, että tällä seudulla olivat suviseurat viimeksi Outokummussa 24 vuotta sitten. Hän muistutti Outokummun seurojen tunnuksesta, Herra on minun kallioni, joka kertoi sekä Outokummun historiasta kaivoskaupunkina että siitä, minkä päälle seurakuntamme on rakennettu.

Seuratessamme Kristusta ja hänen ostolaumaansa osamme on risti. Siihen kuuluvat kärsimykset, koettelemukset jne. Joskus kohtaamme suoranaista vihaakin, sitä voimakkaampaa, mitä suuremmaksi kasvaa ihmisen jumalointi. Synnin ihminen korottaa itsensä Jumalan ja jumalanpalveluksen yläpuolelle. Voimme kysellä, onko nyt tullut aika, että synnin ihminen on jo ilmestynyt. Se haluaa itse luoda uskonsa sisällön eikä tunnusta Jumalan sanaa ohjeekseen. Jumalan lapsi taas rukoilee: Jumala, auttaja, uskoani vahvista, ja valtakunnassasi näin hoida lapsenasi.

Viime aikoina monet nuoret ja varttuneemmatkin ovat ensimmäisen kerran elämässään kohdanneet tilanteen, jossa ulkopuolelta tulee vastustusta. Mutta myös keskeltämme nousee niitä, jotka vetävät opetuslapsia mukaansa. Ilmestyy opettajia, joihin maailma mieltyy. ”He ovat maailmasta, ja maailma kuulee heitä.”

Median keskustelusta Oripään suviseurojen jälkeen: Ensin keskustelu liittyi vanhurskauttamisoppiin ja naisen asemaan, elämän syntyyn jne. Syksyllä nousi pääasiaksi homoseksuaalisuuteen suhtautuminen. Tammikuussa oli esillä Pietarsaaren hyväksikäyttötapaus, joka sai lisävoimaa katolisten skandaalista. Tapaus yhdistettiin paikoin virheellisesti vanhoillislestadiolaisten tiliin.Tämän jälkeen Päivämies julkaisi pääkirjoituksen Pedofilia on rikos ja synti.

Pedofilia-aiheesta pari pääkohtaa. Turun Sanomat aloitti kirjoittelun, joka saavutti huippunsa Helsingin Sanomien artikkelissa 1.5. otsikolla syntisten piiri. Siihen vastaukseksi laadittiin Påivämiehen pääkirjoitus: Hyväksikäyttö on selvitettävä maallisen esivallan kanssa. Vastine lähetettiin myös Helsingin Sanomiin, jossa se julkaistiin, tosin Mielipide-palstalla. Tässä yhteydessä nostettiin esille liikkeessämme tapahtuneita, osittain hyvinkin vanhoja tapauksia

Asiasta on käyty laaja keskustelu työvaliokunnassa ja johtokunnassa. Sekä hyväksikäytöstä että sen yhteydessä ripistä. Päätettiin lähettää asiaa koskeva kirjelmä kaikille puhujille ja paikallisille yhdistyksille. On tullut kuitenkin ilmi, että eräs tunnettu suomalainen yritys, jonka tehtäväksi kirjeiden toimittaminen annettiin, ei ole täysin onnistunut tehtävässään. Jotkut eivät ole saaneet kirjettä.

Lisäksi perustettiin työryhmä, jonka kokoonpanon ja yksityiskohdat työvaliokunta sai tehtäväkseen laatia. Tämä Koti-työryhmän tehtävänä on tarkastella ajan haasteita perheille sekä toimenpiteitä perheiden ym. tukemiseksi. Työryhmä sai tehtäväohjeet ja työskentelyaikataulun. Perehtykää hyvin kirjelmiin, jotta hyväksikäyttötapaukset keskuudessamme voidaan tulevaisuudessa estää ja hoitaa oikein jne.

Mitä pidemmälle keskustelu mennyt, sitä vähäisemmäksi ovat käyneet tapaukset piirissämme. Yleensä ottaen on sanottava, että missä evankeliumi vaikuttaa, siellä ovat omattunnot herkkiä, maailmassa valitettavasti eivät ole. Varmaan ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Lasten ja perheiden hyvinvointiin ovat tähdänneet myös muut toiminnat. Sosiaali- ja terveysministeriön järjestämiin tilaisuuksiin on osallistuttu. Kerrottu, miten pyritty vähentämään perheväkivaltaa ja lapsiin kohdistuvaa kuritusväkivaltaa.

Työvaliokunnan edustajat ovat osallistuneet Miina-projektiin, on annettu apua uskovaisten ongelmien kohtaamiseen. Kiitän tuesta, jota usein vaikeiden hetkien keskellä olemme saaneet tuntea.

Olemme saaneet myös oppia, mikä on median valta tänään. Aina ei ole voinut tunnistaa omia lausumiaan lehdissä. On tärkeää, että opimme lukemaan mediaa: mikä on toimittajan tekstiä, mikä haastatellun tekstiä. Jos joku jää kiinni vajavaisiin teksteihimme, emme mene naapurin luo sitä puimaan, vaan otamme asianosaiseen yhteyttä. Jos lähdetään kierrättämään haastattelun lausuntoja, se on poispantava synti.

Nyt tulemme pääasiaan. Kuluneen talven aikana meitä on ruokkinut uskon saarna ja olemme vajavaisuudessamme saaneet sitä julistaa. Apostolien saarna oli evankeliumia Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, opetusta, rohkaisua vaeltaa armon voimin. Lisäksi saarna on seurustelua, keskustelua, vuoropuhelua kristillisen sanoman valossa elämän kysymyksistä. Onnellista, kun kuulija saa tunnistaa oman elämäntilanteensa tässä ajassa ja saa elää armon evankeliumista. Näin uskon saarna, joka oli joulukuun aihe.

Tällä kertaa alustus on aiheesta rohkaiskaa toisianne, heprealaiskirjeen 10. luku. Valde Palola. Miksi tarvitsemme rohkaisua? Olemme turmeluksen kantajia. Aika on paha, tärkeintä valvoa uskossa ja elää evankeliumin armosta joka vie meidät Jumalan lasten kirkkauteen.

Kotimaa 7.10.2010

Useat lestadiolaiset naiset toivovat pappisvihkimystä

Ville Talola 07.10.2010 07:00

Vanhoillislestadiolaisten Helsingin Rauhanyhdistyksen johtokunta järjestää tänään teologikokouksen, jonka asialistan yksi kohta ennakkotiedon mukaan käsittelee naisten pappeutta. Liikkeen sisällä on ainakin puolenkymmentä naista, jotka toivovat liikkeen muuttavan kielteisen kantansa naispappeuteen, jotta voisivat itse ottaa pappisvihkimyksen
Lisää täältä

Päivämies 20, 19.5.2010. Pääkirjoitus

Kannattaako rippisalaisuudesta luopua? 

Sodassa nuori mies syyllistyi rintamakarkuruuteen, ja kenttäoikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Mies sai synnistä tunnon, se saarnattiin anteeksi ja hetken kuluttua kuolemantuomio pantiin täytäntöön. Ristinryöväri sai rikoksistaan tunnon, ja Jeesus antoi ne anteeksi. Jeesuksen armahdus ei kumonnut kuolemantuomiota, vaan armahdettu sovitti rikoksensa lain edellyttämällä tavalla loppuun (Luuk. 23:42).

Synnintunto ja katumus ovat merkittäviä Jumalan lahjoja. Niiden tarkoitus on ohjata langennut ihminen armahtavan Kristuksen luokse. Daavid kuvaa katumuksen tuskaansa: ”Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani.” (Ps. 32:3.) Armahdettuna hän iloitsi: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.” (Ps. 103:2–3.)

Ripin ydinasia on synninpäästö, ja aidosti sitä tarvitseva etsii vain armoa. Raamatun mukaan maailmassa on Jumalan lapsia, joilla on valtuudet joko antaa synnit anteeksi tai kieltää anteeksianto: ”Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” (Joh. 20:23.) Jos tämä Jeesuksen antama valtuutus puuttuu, onko rippi silloin vain terapiaa? Ajallisen tuomion armahdusvalta on vain tasavallan presidentillä ja oikeuslaitoksella.

Rippisalaisuus on ehdoton, ja asia tulee käsitellä katuvan syntisen kanssa kahden kesken (Matt. 18:15). Katekismus muistuttaa, että ripin vastaanottaja – pappi tai maallikko – on sidottu vaikenemaan siitä, mitä henkilökohtaisessa ripissä puhutaan. Kristus asettuu langenneen puolelle ja rajaa tiedon synnin aiheuttamasta häpeästä mahdollisimman pieneksi. Asia on helpompi, jos lankeemus on henkilökohtainen. Kun tekoon liittyy myös rikos, kuorma on kaksinkertainen, koska asia on sovitettava myös maallisen lain edessä. Varsinainen rippi eli synninpäästö ja tehty rikos on erotettava toisistaan ja käsiteltävä erikseen luopumatta rippisalaisuuden ehdottomuudesta.

Ripin vastaanottaja on vastuullinen kuin kuka tahansa jostain rikoksesta muuten tietoiseksi tullut: ”Joka varkaan kanssa on osallinen, hän vihaa sieluansa, niin myös se, joka kuulee kirouksen ja ei ilmoita” (Sananl. 29:24). Jumalan avulla osataan toimia niin, että samalla kun varjellaan ehdotonta rippisalaisuutta, huolehditaan, että salattu rikos mennään kertomaan poliisille. Rippi-isän ja -äidin tehtävä on ensisijaisesti armahtajan tehtävä mutta rikoksen tapahduttua myös yhteiskuntavastuuseen sitova.

Ennen rippisalaisuudesta luopumista on syytä keskustella asiasta vakavasti eikä tunteella. Arkkipiispa Paarman kysymys oli koko yhteiskuntaa ajatellen mielenkiintoinen: ”Se ei ole aivan yksiselitteistä, että mitä tällä rippisalaisuudesta luopumisella voitetaan.”

Päivämies no 18, 5.5.2010

Syntisten piiri ja vanhoillislestadiolaisuus

Vastine Helsingin Sanomien kirjoitukseen 1.5.2010

Helsingin Sanomat julkaisi lasten hyväksikäyttöä koskevan artikkelin "Syntisten piiri" (HS 1.5.2010). Artikkelissa kerrotaan, että kirkkomme vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piiristä on tullut tietoon kymmeniä lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia. Tiedot ovat murheellisia.

Yksikin on liikaa. Kristillisyydessämme on kautta aikain ymmärretty ja opetettu, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on yksiselitteisesti synti ja rikos. Yhtä tuomittavaa on seksuaalirikollisen suojelu. Lasta on suojeltava kaikin tavoin. Siksi jokaisen rikoksesta tietoisen aikuisen tulee toimia niin, että lasten suojaksi säädetty laki saavuttaa sille asetetun tavoitteen. On kaikkien etu saada mahdollinen tuhoisa kierre heti alkuunsa katkaistua.

Lestadiolaisten suhtautumisesta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja uhrien kokemuksiin artikkelissa todetaan: "Vanhoillislestadiolaisilla on erilainen käsitys rikosoikeudellisesta vastuustaan kuin muilla suomalaisilla. — Yhteisön jäsenet voivat suhtautua hyvinkin kylmästi väkivallan uhrin traumojen aiheuttamaan kärsimykseen."

Vanhoillislestadiolaisille laki ja sen noudattaminen on sama kuin muillekin. Jumalan armahtama ihminen ei voi rikokseen langettuaan väistää vastuutaan lain edessä. Evankeliumihan "opettaa meitä olemaan kuuliaisia voimassa oleville järjestyksille", kuten kirkkomme tunnustuksessa todetaan. "Tässä kuuliaisuudessa me toteutamme rakkauden käskyä" (Augsburgin tunnustuksen puolustus XVI).

Kärsivän kylmäkiskoinen kohtelu ei ole oikein. Kärsimysten vähättelevä ohittaminen tai vaikkapa hyvää tarkoittava mutta ammattitaidoton apu saattavat jopa lisätä ahdistusta. Meillä on täysi syy luottaa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmäämme sekä oikeusjärjestelmäämme ja niiden kykyyn auttaa myös törkeän ja traumatisoivan rikoksen kohteeksi joutuneita. Uhrille ja hänen läheisilleen tulee antaa kaikki heidän tarvitsemansa tuki ja ohjata heidät ammattinsa osaaville auttajille. Apua tarvitsevat myös tekijä ja hänen läheisensä.

Kirjoituksessa esitetään myös väite, että "rippi ja vaitiolon oppi on keskeinen lestadiolaisuuden pimeiden puolien selittämisessä". Eräs haastateltava toteaa: "Kun tekijä pyytää tekoaan, vaikkapa lapsen hyväksikäyttöä anteeksi, niin sielunhoitaja julistaa absoluution eli synninpäästön. Sen jälkeen asiasta ei saa enää puhua."

Jumalan sana tuomitsee synnin, mutta tarjoaa katuvalle armoa. Raamatun mukaan synnit annetaan anteeksi, kun ihminen nöyrtyy parannukseen, vaikka kysymyksessä olisivat niinkin rumat asiat kuin insesti tai pedofilia. Sielunhoitajalta vaaditaan armollisuutta mutta myös taitoa ja ryhtiä. Syntiin ajautunut tarvitsee sielunhoitoa. Itse ripin olemus kertoo, että kysymyksessä on ripittäytyjän vilpitön aikomus luopua synnistä ja tarve tulla autetuksi, jotta synnin kierre katkeaisi. Rippiä ei saa käyttää synnin peitteeksi. Rikokseen syyllistynyt ripittäytyjä ei voi jättää asiaa hoitamatta maallisen lain edessä. Rippi-isän tulee siis ohjata ja tukea häntä menemään poliisiviranomaisen luokse.

Vanhoillislestadiolaisten näkemys käy selväksi esimerkiksi vuoden 1979 puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa Rovaniemellä pidetystä alustuksesta, jossa sanotaan: "Salari-pissä saattaa tulla esiin asioita, jotka tulee korjata laajemminkin. Rippi-isän saarnaama evankeliumi antaa voiman asian korjaamiseen. Näin on silloin, jos on rikottu toista ihmistä tai esivaltaa vastaan. Jos toista ihmistä vastaan on rikottu, tulee halu korjata asia hänen kanssaan, mikäli se on mahdollista. Tarvittaessa asiat selvitellään myös maallisen esivallan kanssa." Näin opetetaan myös tänään.

Vanhoillislestadiolaisuudessa korostetaan omakohtaista sydämen kristillisyyttä, jonka voimanlähde on yksin Kristuksen sovitustyö. Jumalan armo puolestaan opettaa hylkäämään jumalattoman elämän, mutta myös huolehtimaan lähimmäisistä oikeaa vastuuta kantaen.

Aimo Hautamäki SRK:n pääsihteeri 

Olavi Voittonen SRK:n johtokunnan puheenjohtaja

Päivämies 2010 no 4, 27.1.2010

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on synti ja rikos

Pääkirjoitus:

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, jota kutsutaan usein pedofiliaksi, on yksiselitteisesti synti ja rikos. Hyväksikäytöstä on laissa säädetty rangaistus, ja lain edessä kansalaiset ovat tasavertaisia. Ei Jumalan armahtama ihminenkään voi rikokseen ajauduttuaan väistää vastuutaan maallisen lain edessä. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on erittäin traumatisoiva kokemus, ja lasta on suojeltava hyväksikäyttäjältä kaikin tavoin. Teko haavoittaa syvästi ja on häpeäksi tekijälle, hänen perheelleen ja yhteisölle.

Myös seksuaalirikollisen suojelu on tuomittavaa. Siksi jokaisen rikoksesta tietoisen tulisi toimia niin, että lasten suojaksi säädetty laki saavuttaa sille asetetun tavoitteen. On kaikkien etu saada tuhoisa kierre heti katkaistua. Kärsimysten vähättelevä ohittaminen tai hyvää tarkoittava mutta ammattitaidoton apu saattavat jopa lisätä ahdistusta. Voimme luottaa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmäämme. Se kykenee auttamaan myös törkeän ja traumatisoivan rikoksen kohteeksi joutuneita. Apua tarvitseva, niin tekijä itse kuin hänen uhrinsakin, tulee ohjata ammattinsa osaavan auttajan luo.

Syntiin ajautunut tarvitsee myös sielunhoitoa. Jumalan sana tuomitsee synnin mutta tarjoaa katuvalle Jumalan armoa. Raamatun mukaan synnit annetaan anteeksi, kun ihminen nöyrtyy parannukseen – vaikka kysymyksessä olisivat niinkin rumat asiat kuin insesti tai pedofilia. Jeesus suhtautuu syyllisyyttä tuntevaan rikoksen tekijään yksiselitteisesti. Kun katuva tulee luokse ja sanoo ”minä kadun” erittelemättä tekonsa suuruutta, hänelle neuvotaan antamaan anteeksi (Luuk. 17:4). Augsburgin tunnustuksen mukaan synninpäästö tulee antaa niille, jotka palaavat tehdäkseen parannuksen (XII).

Rippisalaisuus on ehdoton. Sielunhoitajalta vaaditaan armollisuutta mutta myös taitoa ja ryhtiä. Asia on vakava ja ripittäytyjä ei voi jättää asiaa hoitamatta maallisen lain edessä. Kirkkohallituksen perheasianjohtaja Martti Esko totesi pedofiliaan liittyvässä haastattelussa (HS 22.1.): ”Asian tutkiminen ja anteeksianto ovat kaksi eri asiaa.” Kun Jumalan terveellinen armo sulattaa armahdetun sydämen, anteeksi saanut pitää huolen, ettei asia jää puolitiehen.

SRK:n kirje puhujille 1.6.2010

Tässä SRK:n PF-kirje puhujille. Kirjeen mukana lähetettiin myös Päivämiehen pääkirjoitukset/vastineet. Ne tulevat sivuille myöhemmin.

----------------

Rakas veli, Jumalan terve


Tiedotusvälineissä on viime kuukausina käyty vilkasta keskustelua lasten
seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pedofiliasta. Keskustelussa on näkyvästi tuotu esille vanhoillislestadiolaisuudessa tapahtuneet lasten seksuaaliset hyväksikäytöt. On esitetty väittämä, että kristillisyytemme keskuudessa niiden määrä on erityisen suuri. Myös puhujia on ollut ja sanotaan olevan lasten hyväksikäyttäjissä. On todettava, että yksikin tapaus on liikaa.
Erityisesti uhrille hyväksikäyttö on jättänyt mahdollisesti koko elinikäisen trauman. Siksi he tarvitsevat kaiken tuen ja avun selvitäkseen elämässään eteenpäin. Tekijätkin ovat olleet ja ovat avun tarpeessa kyetäkseen hoitamaan asiat niin, että kykenevät vastaamaan niistä Jumalan ja ihmisten edessä.


Puhujina olemme erityisen vastuullisessa tehtävässä Jumalan seurakunnan sananpalvelijoina. Haluammehan, rakkaat veljet, kilvoitella niin, että säilytämme uskon ja hyvän omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä, Uskovaisina meidän tulee Jumalan sanan mukaisesti taistella syntiä vastaan niin omassa kuin muidenkin elämässä. Sielunhoitajina meiltä kysytään taitoa ja ryhtiä toimia niin, että syntinen saa avun ja myös tuen toimia oikein. Rikoksen kohteeksi joutunutta ei saa jättää yksin. Tukea tarvitsevat myös uhrin ja tekijän läheiset.


SRK:n johtokunta päätti kokouksessaan 22.5.2010 poikkeuksellisesta menettelystä: kaikille puhujille lähetetään kirje, jossa on Päivämies-lehdessä julkaistut pääkirjoitukset ja vastineet. Toivomme, että perehdytte niihin. Niissä on esitetty käsityksemme mukaan kristillisyytemme perinteinen Jumalan sanan mukainen opetus ja toimintatapa syntiin ja rikokseen ja rikoksen uhriksi joutuneen auttamiseksi.
Jumalan rauhaa terveisin

Olavi Voittonen Aimo Hautamäki
Puheenjohtaja pääsihteeri

Lisää otteita Hgin seurakuntapäiviltä IV

Ruokatauko klo 17.20
Tilaisuus jatkui ruokatauon jälkeen klo 18.00. Puheenjohtajana toimi veli N.M. ja sihteerinä P.K.
Sielunhoidollisia puheenvuoroja
c)
J.P.:
Puheenvuorossa tuotiin esille esimerkki amerikkalaisesta "pollarilaisuuden" eri hengestä, jossa ryhdyttiin (riehaannuttiin) pian seurojen alettua kiittämään (liikutuksiin). Rinnastus Helsingissä vaikuttaneisiin ns. "kiittäjätyttöihin", joiden omantunnon pohjatila osoittautui myöhemmissä hoitotoimenpidetilaisuuksissa epäraittiiksi. Viittaus samalla muutamiin tuonnoisiin helsinkiläisiin nuoriin puhujiin, jotka olivat "hörpännet" itseensä väärää henkeä ja jotka em. kiittämiset todetessaan kasvoivat omissa luuloissaan saarnaajina.
Heikki Saari:
Television laittajat, jotka laittoivat Jumalan seurakunnan vastaisesti sen, astuivat Jumalan seurakunnan (valtakunnan) hengestä toiseen henkeen: maailman henkeen.
Erkki Reinikainen:
Jumalan Hengen tuulet ovat puhaltaneet näinä päivinä.
Parannuksenteko väärästä tai kuivasta hengestä: merkit väärästä hengestä.
Usko kulkee edellä hyvän omantunnon, emme jää elämään synnissä. Jos jäämme elämään synnissä, tulee hengen vika. Sitä ei aina näe itsessä, vaan se täytyy meille toisten taholta sanoa synnyksi. Rakkaus katoaa, tulee riidat seurakuntaan.
Pelkään, että ei kävisi niin, että vain sitten uskotaan, kun käy tekemässä väärästä hengestä parannuksen. Säilytämme Pyhän Hengen vaikutuksen kautta uskonvanhurskauden.
Julkirippi - salarippi:
Missä rikotaan julkisesti Jumalan seurakuntaa vastaan, se korjataan julkiripissä. Salaripissä hoidetaan henkilökohtaiset asiat. Tarvittaessa käydään myös "filistealaisten" leirissä. Uskon kautta Kristuksen päälle, pysykää tässä vapaudessa. Jumalan teko se on.
Kososlaisen väärän hengen merkkejä:
- vaarallinen
- ulkonaisesti hurskaan näköinen raateleva susi
- syö lampaanlihaa takanapäin: puhuu pahaa toisista jumalanlapsista
- kohdistaa arvostelunsa johtokuntaa vastaan
- ankara lakihenki, totuudella ruoskitaan
- Esimerkki 1951 Helsingissä kuullusta saarnasta.Se oli opillisesti oikea, mutta siinä oli ankara ruoskinta. Kososlaisuus keräsi Helsingisä ympärilleen valiojoukkoa
- lihanvapauden henki: suo itselleen vapauksia, mutta ei toisille
- se on omamuotoinen: toimii näkyvässä taistelussa muita eri henkiä vastaan, paitsi itseään
- Helsingissä esiintyneet väärät kiitokset ja opit
J.P.:
Onko P--li K:n ympärillä joukko?
Heikki Saari:
Kososlaisuuden eräs piirre on ripin pyhyyden jalkoihin tallaaminen: lain henki. Saatetaan joutua ripin lain alle, aina tarkempaan ja tarkempaan ripittäytymiseen.
Sielunhoidollisia puheenvuoroja
d)
Heikki Saari: Oikea saarnaaja ei ole koskaan hyvä. Silloin kun puhujaa käydään ihastelemaan, on Ylkä jäänyt persoonan varjoon.
J.P.:
Ilmoitus seurakunnalle aikaisemmin sidotuista, parannukseen taipumattomista M. K:sta. A.P:stä, T.K:sta ja A.M:stä. Todettiin heidän jäävän sidottuun tilaan ulkopuolelle Jumalan valtakunnan.
Heikki Saari:
Puheenvuoroissa neuvottiin, että tämän kokouksen asioita ei viedä tiedoksi jumalattomille maailmaan. Se olisi päärlyjen heittämistä sioille.
S.P.:
Puheenvuorossa S-veli esitti toivomuksen, että E-liikkeen palveluksessa oleville, Helsinki-Järvenpää-seudun alueella olisi hyvä järjestää yhteinen kokoontuminen lähiaikoina.
Tilaisuuden puheenjohtaja J.P. totesi, että Jumala on meitä hoitanut, syntiä on saatu upottaa armomereen
Loppurukous: Veli Heikki Saari
Päätösvirsi 438.