SRK:n Puhujien ja seurakuntavanhinten kokous Liperissä 2.7.2010
Olavi Voittosen alkupuheenvuoro
Olavi Voittonen toivotti kaikki tervetulleiksi todeten, että tällä seudulla olivat suviseurat viimeksi Outokummussa 24 vuotta sitten. Hän muistutti Outokummun seurojen tunnuksesta, Herra on minun kallioni, joka kertoi sekä Outokummun historiasta kaivoskaupunkina että siitä, minkä päälle seurakuntamme on rakennettu.
Seuratessamme Kristusta ja hänen ostolaumaansa osamme on risti. Siihen kuuluvat kärsimykset, koettelemukset jne. Joskus kohtaamme suoranaista vihaakin, sitä voimakkaampaa, mitä suuremmaksi kasvaa ihmisen jumalointi. Synnin ihminen korottaa itsensä Jumalan ja jumalanpalveluksen yläpuolelle. Voimme kysellä, onko nyt tullut aika, että synnin ihminen on jo ilmestynyt. Se haluaa itse luoda uskonsa sisällön eikä tunnusta Jumalan sanaa ohjeekseen. Jumalan lapsi taas rukoilee: Jumala, auttaja, uskoani vahvista, ja valtakunnassasi näin hoida lapsenasi.
Viime aikoina monet nuoret ja varttuneemmatkin ovat ensimmäisen kerran elämässään kohdanneet tilanteen, jossa ulkopuolelta tulee vastustusta. Mutta myös keskeltämme nousee niitä, jotka vetävät opetuslapsia mukaansa. Ilmestyy opettajia, joihin maailma mieltyy. ”He ovat maailmasta, ja maailma kuulee heitä.”
Median keskustelusta Oripään suviseurojen jälkeen: Ensin keskustelu liittyi vanhurskauttamisoppiin ja naisen asemaan, elämän syntyyn jne. Syksyllä nousi pääasiaksi homoseksuaalisuuteen suhtautuminen. Tammikuussa oli esillä Pietarsaaren hyväksikäyttötapaus, joka sai lisävoimaa katolisten skandaalista. Tapaus yhdistettiin paikoin virheellisesti vanhoillislestadiolaisten tiliin.Tämän jälkeen Päivämies julkaisi pääkirjoituksen Pedofilia on rikos ja synti.
Pedofilia-aiheesta pari pääkohtaa. Turun Sanomat aloitti kirjoittelun, joka saavutti huippunsa Helsingin Sanomien artikkelissa 1.5. otsikolla syntisten piiri. Siihen vastaukseksi laadittiin Påivämiehen pääkirjoitus: Hyväksikäyttö on selvitettävä maallisen esivallan kanssa. Vastine lähetettiin myös Helsingin Sanomiin, jossa se julkaistiin, tosin Mielipide-palstalla. Tässä yhteydessä nostettiin esille liikkeessämme tapahtuneita, osittain hyvinkin vanhoja tapauksia
Asiasta on käyty laaja keskustelu työvaliokunnassa ja johtokunnassa. Sekä hyväksikäytöstä että sen yhteydessä ripistä. Päätettiin lähettää asiaa koskeva kirjelmä kaikille puhujille ja paikallisille yhdistyksille. On tullut kuitenkin ilmi, että eräs tunnettu suomalainen yritys, jonka tehtäväksi kirjeiden toimittaminen annettiin, ei ole täysin onnistunut tehtävässään. Jotkut eivät ole saaneet kirjettä.
Lisäksi perustettiin työryhmä, jonka kokoonpanon ja yksityiskohdat työvaliokunta sai tehtäväkseen laatia. Tämä Koti-työryhmän tehtävänä on tarkastella ajan haasteita perheille sekä toimenpiteitä perheiden ym. tukemiseksi. Työryhmä sai tehtäväohjeet ja työskentelyaikataulun. Perehtykää hyvin kirjelmiin, jotta hyväksikäyttötapaukset keskuudessamme voidaan tulevaisuudessa estää ja hoitaa oikein jne.
Mitä pidemmälle keskustelu mennyt, sitä vähäisemmäksi ovat käyneet tapaukset piirissämme. Yleensä ottaen on sanottava, että missä evankeliumi vaikuttaa, siellä ovat omattunnot herkkiä, maailmassa valitettavasti eivät ole. Varmaan ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Lasten ja perheiden hyvinvointiin ovat tähdänneet myös muut toiminnat. Sosiaali- ja terveysministeriön järjestämiin tilaisuuksiin on osallistuttu. Kerrottu, miten pyritty vähentämään perheväkivaltaa ja lapsiin kohdistuvaa kuritusväkivaltaa.
Työvaliokunnan edustajat ovat osallistuneet Miina-projektiin, on annettu apua uskovaisten ongelmien kohtaamiseen. Kiitän tuesta, jota usein vaikeiden hetkien keskellä olemme saaneet tuntea.
Olemme saaneet myös oppia, mikä on median valta tänään. Aina ei ole voinut tunnistaa omia lausumiaan lehdissä. On tärkeää, että opimme lukemaan mediaa: mikä on toimittajan tekstiä, mikä haastatellun tekstiä. Jos joku jää kiinni vajavaisiin teksteihimme, emme mene naapurin luo sitä puimaan, vaan otamme asianosaiseen yhteyttä. Jos lähdetään kierrättämään haastattelun lausuntoja, se on poispantava synti.
Nyt tulemme pääasiaan. Kuluneen talven aikana meitä on ruokkinut uskon saarna ja olemme vajavaisuudessamme saaneet sitä julistaa. Apostolien saarna oli evankeliumia Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, opetusta, rohkaisua vaeltaa armon voimin. Lisäksi saarna on seurustelua, keskustelua, vuoropuhelua kristillisen sanoman valossa elämän kysymyksistä. Onnellista, kun kuulija saa tunnistaa oman elämäntilanteensa tässä ajassa ja saa elää armon evankeliumista. Näin uskon saarna, joka oli joulukuun aihe.
Tällä kertaa alustus on aiheesta rohkaiskaa toisianne, heprealaiskirjeen 10. luku. Valde Palola. Miksi tarvitsemme rohkaisua? Olemme turmeluksen kantajia. Aika on paha, tärkeintä valvoa uskossa ja elää evankeliumin armosta joka vie meidät Jumalan lasten kirkkauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti