SRK:n vuosikokous Liperissä 3.7.2010 Osa IV

Toinen vaihe keskustelussa käynnistyi myöhemmin keväällä huhtikuussa ja sai murheellisimman ilmauksensa Helsingin Sanomain kirjoituksessa ensimmäinen toukokuuta teemana syntisten piiri. Sen johdosta päivämies julkaisi 5.5. pääkirjoituksen aiheesta ja HS vastineemme hyväksikäyttö on selvitettävä maallisen esivallan kanssa. Keskustelussa todettiin murheita tuottaneet tapaukset. Yksikin niistä on liikaa. Aina ei tapauksia ole vuosien saatossa hoitaa oikein. Se oli yksi taustatekijä myös siihen, että keskusyhdistyksemme johtokunta päätti kokouksessaan 22. toukokuuta lähettää kaikille puhujille ja rauhanyhdistyksille kirjelmän, johon liittyivät edellä mainitut pääkirjoitukset, joissa on ilmaistu liikkeen näkemys pedofiliasta ja myös ripistä, johon liittyvä rippisalaisuus nousi voimakkaasti keskustelussa esille.

Toivottavasti johtokunnat ja puhujaveljet ovat saaneet nämä kirjelmät sillä meistä riippumattomista tekijöistä eräs tunnettu yritys on toimittanut postin varsin hitaassa tahdissa ja varsin valikoidusti. Kyllä kirjeet ovat kuitenkin lähteneet kaikkiin osoitteisiin. Ja samalla kun ne on saatu, on toivottavaa että johtokunnan ja puhujat perehtyvät näihin kirjelmiin, koska niissä ilmaistaan myös monia muita ja moniin muihin yhteyksiin soveltuvia kristillisyytemme näkemyksiä.

Keskusyhdistyksemme johtokunnan antaman tehtävän mukaisesti työvaliokunta päätti kesäkuun 9. päivä perustaa myös koti-työryhmän, jonka tehtävänä on tarkastella ajan haasteiden taustaa vasten SRK:n ja rauhanyhdistysten opetuksen ja toiminnan painopisteitä sekä esittää mahdollisia toimia perheiden eheyden ja hyvinvoinnin entistä paremmaksi tukemiseksi. Tässä käydyssä keskustelussa on paljastunut median valta ja onkin sen johdosta tärkeää että me opimme lukemaan mediaa.

Toistuvasti tässä keskustelussa on tullut ilmi myös niin sanotun puhtaan seurakunnan vaatimus. Kuitenkin Martti Lutherin ilmestyskirjan esipuheessa ilmaisemien ajatusten mukaan olemme oppineet, että Jumala on kätkenyt valtakuntansa alhaisuuteen ja Jumalan vastustaja on peittänyt sen pahennukseen. Tämä on syntisten, armahdettujen syntisten valtakunta.  Ihmiskäsityksemme on se, mihin rakas veljemme alkuhartaudessa viittasi, mutta turvamme on Jumalan kokonainen terveellinen armo. Armo, joka opettaa elämään myös Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.

SRK:n vuosikokous Liperissä 3.7.2010 Osa III

Saanen kertoa sisintäni koskettaneen esimerkin. Olimme heinä-elokuun vaihteessa Togossa. Olimme siellä John Stewartin kanssa ja tulkkeina paikalliset Nicolas ja Immanuel. Me käytimme eräässä majassa lyhyet puheemme ja keskustelumme englannista ranskaksi osallistuen itsekin keskusteluun. Keskustelun yhteydessä kymmenen aikuista teki parannuksen. Sen jälkeen Nicolas veli piti lyhyen ranskankielisen raamatun tutkistelun eräästä Jeesuksen vertauksesta. Tuon tutkistelun jälkeen hän sanoi vielä muutaman ajatuksen rohkaisuksi heille, joiden keskuudesta lähdimme ennen lähtöämme. Ja silloin kodin isä kiitti  toivotti uudelleen tervetulleiksi ja jatkoi: nyt meillä on evankeliumi niin, että voimme julistaa toinen toisillemme synnit anteeksi. Jumala oli lyhyessä tuokiossa avannut olennaisen uskon elämän hoitamisessa.

Evankeliumin työn lähetystyön kokemasta siunauksesta kertovat havainnollisella tavalla se lippurivistö, joka on seurakentällä. Kotimaan työssä vuosikertomus paljastaa toiminnan tapahtumia eri työmuotojen osalta jälleen suunnitellun mukaisesti. Voimme jälleen sanoa myös, että Jumala on siunannut sekä toiminnallisesti että taloudellisesti. Suhteemme eri yhteiskunnallisiin ja kirkollisiin tahoihin ovat jatkuneet hyvinä. Eri tahojen kanssa on edelleen käyty keskusteluja.  Keskustelu tietyistä kysymyksistä käynnistyi jo Sievin suviseurojen jälkeen 1970-luvun tapahtumista ja jatkui viime vuoden tammikuusta huhtikuun alkupäiviin keskusteluna ennen muuta niin sanotusta ehkäisykiellosta. Annoimme myös kirjallisen lausunnon rekisteröiden parisuhteen parisuhdelain muuttamisesta koskien suhteen sisäistä adoptio-oikeutta. Keskustelussa kirkkomme johdon kanssa totesimme joulukuussa homoseksuaalisuudesta, että haluamme rakastaa ihmistä, jolla on kyseinen taipumus, mutta elämäntapana homoseksuaalisuus on Raamatun vastainen eikä sellaisena hyväksyttävä. Tämän johdosta emme voi hyväksyä rekisteröidyn parisuhteen siunaamista ja vastustamme myös niin sanotun siunauskaavan valmistamista. Siunaaminenhan merkitsee tosiasiallisesti kyseisen elämäntavan hyväksymistä. Mikäli kyseessä oleva kaava kuitenkin jossain vaiheessa kirkossamme hyväksytään siunaaminen tai rukoushetki sen yhteydessä voi papille olla oikeus, mutta ei velvollisuus. Säädöksen tästä tulee olla vähintään kirkkojärjestyksessä, koska niin sanotuilla ponsilla ei näytä olevan merkitystä ja sitovuutta kirkossamme. Näin ilmaisimme tuossa kysymyksessä.

Vuoden vaihteen jälkeen käynnistyi sitten keskustelu lasten hyväksikäytöstä eli pedofiliasta. Joudun tässäkin asiassa hieman toistamaan sitä, mitä eilen sanoin. Sysäyksenä tähän keskusteluun olivat katolisen kirkon piirissä koetut tapaukset sekä niin sanottu Pietarsaaren hyväksikäyttötapaus ruotsinkielisen rauhansanalaisuuden piirissä. Tapaus yhdistettiin jossain määrin meihin, mitä oli aiheuttamassa myös keskuudessamme ilmi tulleet osittain hyvinkin vanhat tapaukset. Sen johdosta Päivämies julkaisi 27. tammikuuta pääkirjoituksen lapsen ”seksuaalinen hyväksikäyttö on synti ja rikos”.  

------

Jatkuu

SRK:n vuosikokous Liperissä 3.7.2010 Osa II

Olavi Voittonen:

Arvoisat vuosikokousedustajat rakkaat veljet ja sisaret

”Keskusjärjestömme johtokunnan puolesta, minulla on mieluisa tehtävä toivottaa teidät tervetulleiksi tähän SRK:n vuosikokoukseen. Meidän on hyvä hoitaa yksinkertaisen evankeliumin armon varassa ja voimin tämä kokous. Vuosikokous on paikallisten rauhanyhdistysten lähettämien edustajien kokous, jotka on vuosikokouksessa valittu edustajiksi tähän kokoukseen. Paikallisten rauhanyhdistyksien säännöissä, kuten eilen jo viittasin, 14. pykälän 8. momentissa sanotaan; valitaan edustajat SRK:n kokouksiin sekä muihin mahdollisesti pidettäviin kokouksiin.  Tärkeää on ollut, että tämän vuosikokouksen kysymyksistä on käyty keskustelua paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnan kokouksessa ja eräissä kysymyksissä laajemmin lähetystoimikunnissa. Tärkeää on myös, että viemme kokousterveiset omaan kotisiioniimme. Näin olemme rakentamassa sitä keskinäistä rakkautta, mihin äsken viitattiin. Kun te rakkaat matkaystävät käytätte puheenvuoroja, ilmaisettehan aina nimenne ja rauhanyhdistyksenne. Muut kuin valittu edustajat eivät voi luonnollisestikaan osallistu päätöksentekoon. Äänivaltaa heillä kokouksessa ei ole. Kuten käy ilmi saamanne asiakirjan kolmannelta sivulta. Vuosikokous on yhdistyksen tärkein kokous. Tähän kokoukseen valmistautuessamme viime vuoden toimintaan on johdattanut vuosikertomus, joka luo katsauksen päättyneeseen toimintavuoteen. Meidän tehtävämme on nyt arvioida sitä ja sen lisäksi käsitellä ensi vuoden, vuoden 2011 toiminta- ja taloussuunnitelma, jotta työmme edelleen olisi harkittua ja suunnitelmallista SRK:n tarkoituksen ja toiminta-ajatuksen toteuttamiseksi.

Vuosikertomus palautti mieliimme myös sen, että viime vuoden elokuussa alkoivat SRK:n konttorin uuden toimitalon rakentamisen valmistelut ja rakennustyöt. Samoin ostettiin omaksi toimitalon tontti. Nyt voimme kiitollisina todeta että tiistaina 18. toukokuuta vastaanotettiin toimitalon SRK:n käyttöön tulevat tilat ja viime torstaina 24. kesäkuuta taloon tulevan vuokralaisen ja muut tilat sekä piha-alueet. Teitä ilahduttava tieto lienee se, että henkilökunnan piirissä muutos- tai paremminkin muuttovastarintaa uusiin tiloihin ei ole ollut lainkaan. On ollut ilo havaita se, että kaupungin keskustan ahtaudesta on iloiten siirrytty Kontinkankaan avarampiin tiloihin, uusin ja kauniisiin. Keskusyhdistyksemme on halunnut laajemminkin kantaa tiettyä yhteiskuntavastuuta tässä taloudellisessa tilanteessa. myös siten, että rakentamista on voitu jatkaa Siikatörmällä. Laajennuksen ensimmäisen vaiheen uuden ruokalarakennuksen vastaanotto tapahtui 5. toukokuuta. tämän ja toisen vaiheen, eli uusien majoitustilojen harjannostajaiset pidettiin 2. päivänä kesäkuuta. Rakentaminen on kokonaisuutena edennyt täysin suunnitelmien mukaisesti ja tilat valmistuvat, näin uskomme, lokakuun loppuun mennessä niin kuin on suunniteltu. Edellä  jo ilmaistiin alkuhartaudessa se, että päätehtävämme on kuitenkin evankeliumin työ. Ulkomaiden lähetystyö on jatkunut suunnitellun mukaisesti. Menestystä työssä on koettu erityisesti Länsi-Afrikassa; Gambiassa, Ghanassa ja Togossa.

SRK:n vuosikokous Liperissä 3.7.2010

Oiva Savelan alkuhartaus:
Paavalin kirje roomalaisille 5. luvun alku
Minä uskon, että täällä alhaalla on katoamaton Jumalan valtakunta. Tunnen myöskin sen, että olen syntinen ihminen, kokonansa turmeltunut, kaikilla vioilla ja virheillä varustettu. Uskon myöskin sen että Jumala siinä valtakunnassa, jonka hän on laskenut tänne maan päälle antaa minulle ja kaikille muille annetaan synnit anteeksi. Tästä minä tahdon puhella. Edessäni on myöskin kuva vanhasta, kunniaan päässeestä papastani, joka pihassa lauleskeli kävellessään: Jumalan rauhaa rinnassansa, ken kantaa maassa kuoleman, on onnellinen kulkeissansa, maan vieraan poikki taivaaseen. Näin ovat uskoneet ja eläneet ennen matkaa tehneet ja nähneet uskovaiset, näin elävät myös tämänkin päivän uskovaiset. Ei ole tarvinnut niihin perustuksiin, jotka liittyvät siihen perustukseen, jonka päälle Jumalan valtakunta on rakennettu ja johon meidätkin on Jumalan sanalla kutsuttu ja siellä säilyttänyt, ei ole tarvinnut remonttia tehdä.

Näin on uskottu ja näin on puhuttu ja näin Jumalan lapset julistava myöskin yksinkertaista evankeliumia, Jumalan suurta ilmoitusta täällä maan päällä, jossa Herran Jeesuksen Kristuksen kärsiminen, kuolema ja ylösnousemus ovat aivan keskeisiä asioita. Kirjoittaessaan Rooman jumalanlapsille roomalaiskirje kokonaisuudessaan puhuu uskosta ja vanhurskaudesta. Sen keskeinen sisältö on aivan kiviseen tauluun kirjoitettuna viidennen luvun 16 – 17 jakeeseen, jossa Paavali sanoo: Sillä en minä häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima jokaiselle uskovaiselle autuudeksi, ensin juutalaisille ja sitten kreikkalaisille, Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan, uskosta uskoo, niin kuin kirjoitettu on, vanhurskaan pitää elämän uskosta. Näin Paavali kiteytti koko kirjeen hyvin muutamaan lauseeseen.

Näissä suviseuroissa tämä on kaikunut ja kaikuu edelleen Jumalan voiman jälkeen. Tätä me olemme saaneet kuulla ja olemme saaneet omistaa. Kristus on antanut tämän tehtävän meille tänne maan päälle, sen tehtävän ääressä me tänäänkin olemme. Siihen tehtävään Jumala on kutsunut kaikki ne lahjat, jotka hän valtakunnan työssä on nähnyt ja näkee tarpeelliseksi. Tännekin on kokoontunut joukko meitä, jotka olemme tämän tehtävän, Jumalan antaman tehtävän äärellä tässä tänä päivänä. Olemme keskustelemassa ja tekemässä ratkaisuja niissä asioissa, jotka liittyvät evankeliumin työhön. Suokoon Jumala, että kaikki ajatuksemme ja puheemme ja päätöksemme koituisivat yksinomaan Jumalan valtakunnan parhaaksi ja kuolemattomien sielujemme autuudeksi.

Se lahja, jonka Jumalan on meille vanhurskauden lahjana suonut, on yksin Kristuksen ansiota. Siinä ei ole yhtään ihmiskäden jälkeä, eikä saa olla. Silloin, kun lahjavanhurskautta lahjana sydämelle omistetaan, silloin on Jumalalle kelvollinen. Kun lahja vanhurskauden saa sydämelleen omistaa, on myös rauha Jumalan kanssa.

Tämä rauha on sellaista rauhaa, joka tuo keskuuteemme yksimielisyyden ja rakkauden ilmapiirin. Rauha ja rakkaus ja yksimielisyys kulkevat käsikädessä, silloin kun sydän tahtoo avoimesti uskoa Jeesuksen Kristuksen omaksi autuudeksi. Silloin myöskin sydän iloitsee, tämä rauha on myöskin sellainen, joka lohduttaa ja varjelee meitä, Silloinkin kun kuljemme monien kiusausten ja vaivojen keskellä, silloin kun Jumala saa rauhan meidän rintaamme laskea ja säilyttää, ihminen on onnellinen kulkeissaan maan vieraan poikki taivaaseen

Tätä rauhan evankeliumia Jumalan valtakunta julistaa ja on julistanut muuttumattomana, julistaa edelleen täällä maan päällä. Silloin kun rauhattomuuden aiheet on ihmissydämelle annettu anteeksi, myöskin ilo täyttää ihmissydämen. Tällöin Jumalan valtakunnan eläminen ja asuminen, se on meillä vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Näin tänäkin päivänä, kun me näin yksinkertaisin sanoin olemme asettumassa vuosikokousta alkamaan, me saamme turvallisin sydämin uskoa ja omistaa tämän Jumalan ehtymättömän evankeliumin, joka rauhan laskee meidän sydämellemme Hänen sydämeltään vedettynä evankeliumin sanomana, jossa ylimpänä kaikuu: Ole sinä hyvässä turvassa, synnit saa uskoa anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä. Emme saarnaa konstikkaita saarnoja vaan saarnaamme yksinkertaista evankeliumia. Minä tiedän sen. että tässäkin joukossa on paljon sellaisia, jotka voisivat käyttää korkeitakin ja viisaita sanoja evankeliumi työssä, mutta me teemme niin kuin Paavali kirjoittaa korinttolaisille, että kun hän tuli heidän tykönsä, ei hän tullut korkeilla sanoilla eikä syvällä viisaudella, vaan hänellä oli yksi asia ilmoitettavana: Herra Jeesus Kristus, se ristiinnaulittu.

Jumala antakoon rauhan ja yksimielisyyden levätä tämänkin kokouksen yllä.
Synnit saa uskoa anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.
 -----
Jatkuu...

Kotimaa 29.10.2010

Kirkollisia asioita seuraava lehtinen Kotimaa on huomannut vaatimattoman blogimme:

Laestadianleaks julkaisee dokumentteja lestadiolaisuuden kipupisteistä

Johannes Ijäs 29.10.2010 10:52

Elokuussa verkkoon on ilmestynyt lestadiolaista puhuja- ja pöytäkirja-aineistoa julkaiseva Laestadianleaks-sivusto. Nimi on matkittu kuuluksi tulleesta kansainvälisestä Wikileaks-sivustosta, joka vuotaa salaisia poliittisia ja kaupallisia asiakirjoja julki.
Ja lehti jatkaa..

---------
Kiitämme Kotimaan toimitusta mielenkiinnosta.

SRK puhujienkokous Liperissä

SRK:n Puhujien ja seurakuntavanhinten kokous Liperissä 2.7.2010

Olavi Voittosen alkupuheenvuoro

Olavi Voittonen toivotti kaikki tervetulleiksi todeten, että tällä seudulla olivat suviseurat viimeksi Outokummussa 24 vuotta sitten. Hän muistutti Outokummun seurojen tunnuksesta, Herra on minun kallioni, joka kertoi sekä Outokummun historiasta kaivoskaupunkina että siitä, minkä päälle seurakuntamme on rakennettu.

Seuratessamme Kristusta ja hänen ostolaumaansa osamme on risti. Siihen kuuluvat kärsimykset, koettelemukset jne. Joskus kohtaamme suoranaista vihaakin, sitä voimakkaampaa, mitä suuremmaksi kasvaa ihmisen jumalointi. Synnin ihminen korottaa itsensä Jumalan ja jumalanpalveluksen yläpuolelle. Voimme kysellä, onko nyt tullut aika, että synnin ihminen on jo ilmestynyt. Se haluaa itse luoda uskonsa sisällön eikä tunnusta Jumalan sanaa ohjeekseen. Jumalan lapsi taas rukoilee: Jumala, auttaja, uskoani vahvista, ja valtakunnassasi näin hoida lapsenasi.

Viime aikoina monet nuoret ja varttuneemmatkin ovat ensimmäisen kerran elämässään kohdanneet tilanteen, jossa ulkopuolelta tulee vastustusta. Mutta myös keskeltämme nousee niitä, jotka vetävät opetuslapsia mukaansa. Ilmestyy opettajia, joihin maailma mieltyy. ”He ovat maailmasta, ja maailma kuulee heitä.”

Median keskustelusta Oripään suviseurojen jälkeen: Ensin keskustelu liittyi vanhurskauttamisoppiin ja naisen asemaan, elämän syntyyn jne. Syksyllä nousi pääasiaksi homoseksuaalisuuteen suhtautuminen. Tammikuussa oli esillä Pietarsaaren hyväksikäyttötapaus, joka sai lisävoimaa katolisten skandaalista. Tapaus yhdistettiin paikoin virheellisesti vanhoillislestadiolaisten tiliin.Tämän jälkeen Päivämies julkaisi pääkirjoituksen Pedofilia on rikos ja synti.

Pedofilia-aiheesta pari pääkohtaa. Turun Sanomat aloitti kirjoittelun, joka saavutti huippunsa Helsingin Sanomien artikkelissa 1.5. otsikolla syntisten piiri. Siihen vastaukseksi laadittiin Påivämiehen pääkirjoitus: Hyväksikäyttö on selvitettävä maallisen esivallan kanssa. Vastine lähetettiin myös Helsingin Sanomiin, jossa se julkaistiin, tosin Mielipide-palstalla. Tässä yhteydessä nostettiin esille liikkeessämme tapahtuneita, osittain hyvinkin vanhoja tapauksia

Asiasta on käyty laaja keskustelu työvaliokunnassa ja johtokunnassa. Sekä hyväksikäytöstä että sen yhteydessä ripistä. Päätettiin lähettää asiaa koskeva kirjelmä kaikille puhujille ja paikallisille yhdistyksille. On tullut kuitenkin ilmi, että eräs tunnettu suomalainen yritys, jonka tehtäväksi kirjeiden toimittaminen annettiin, ei ole täysin onnistunut tehtävässään. Jotkut eivät ole saaneet kirjettä.

Lisäksi perustettiin työryhmä, jonka kokoonpanon ja yksityiskohdat työvaliokunta sai tehtäväkseen laatia. Tämä Koti-työryhmän tehtävänä on tarkastella ajan haasteita perheille sekä toimenpiteitä perheiden ym. tukemiseksi. Työryhmä sai tehtäväohjeet ja työskentelyaikataulun. Perehtykää hyvin kirjelmiin, jotta hyväksikäyttötapaukset keskuudessamme voidaan tulevaisuudessa estää ja hoitaa oikein jne.

Mitä pidemmälle keskustelu mennyt, sitä vähäisemmäksi ovat käyneet tapaukset piirissämme. Yleensä ottaen on sanottava, että missä evankeliumi vaikuttaa, siellä ovat omattunnot herkkiä, maailmassa valitettavasti eivät ole. Varmaan ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Lasten ja perheiden hyvinvointiin ovat tähdänneet myös muut toiminnat. Sosiaali- ja terveysministeriön järjestämiin tilaisuuksiin on osallistuttu. Kerrottu, miten pyritty vähentämään perheväkivaltaa ja lapsiin kohdistuvaa kuritusväkivaltaa.

Työvaliokunnan edustajat ovat osallistuneet Miina-projektiin, on annettu apua uskovaisten ongelmien kohtaamiseen. Kiitän tuesta, jota usein vaikeiden hetkien keskellä olemme saaneet tuntea.

Olemme saaneet myös oppia, mikä on median valta tänään. Aina ei ole voinut tunnistaa omia lausumiaan lehdissä. On tärkeää, että opimme lukemaan mediaa: mikä on toimittajan tekstiä, mikä haastatellun tekstiä. Jos joku jää kiinni vajavaisiin teksteihimme, emme mene naapurin luo sitä puimaan, vaan otamme asianosaiseen yhteyttä. Jos lähdetään kierrättämään haastattelun lausuntoja, se on poispantava synti.

Nyt tulemme pääasiaan. Kuluneen talven aikana meitä on ruokkinut uskon saarna ja olemme vajavaisuudessamme saaneet sitä julistaa. Apostolien saarna oli evankeliumia Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, opetusta, rohkaisua vaeltaa armon voimin. Lisäksi saarna on seurustelua, keskustelua, vuoropuhelua kristillisen sanoman valossa elämän kysymyksistä. Onnellista, kun kuulija saa tunnistaa oman elämäntilanteensa tässä ajassa ja saa elää armon evankeliumista. Näin uskon saarna, joka oli joulukuun aihe.

Tällä kertaa alustus on aiheesta rohkaiskaa toisianne, heprealaiskirjeen 10. luku. Valde Palola. Miksi tarvitsemme rohkaisua? Olemme turmeluksen kantajia. Aika on paha, tärkeintä valvoa uskossa ja elää evankeliumin armosta joka vie meidät Jumalan lasten kirkkauteen.

Kotimaa 7.10.2010

Useat lestadiolaiset naiset toivovat pappisvihkimystä

Ville Talola 07.10.2010 07:00

Vanhoillislestadiolaisten Helsingin Rauhanyhdistyksen johtokunta järjestää tänään teologikokouksen, jonka asialistan yksi kohta ennakkotiedon mukaan käsittelee naisten pappeutta. Liikkeen sisällä on ainakin puolenkymmentä naista, jotka toivovat liikkeen muuttavan kielteisen kantansa naispappeuteen, jotta voisivat itse ottaa pappisvihkimyksen
Lisää täältä

Päivämies 20, 19.5.2010. Pääkirjoitus

Kannattaako rippisalaisuudesta luopua? 

Sodassa nuori mies syyllistyi rintamakarkuruuteen, ja kenttäoikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Mies sai synnistä tunnon, se saarnattiin anteeksi ja hetken kuluttua kuolemantuomio pantiin täytäntöön. Ristinryöväri sai rikoksistaan tunnon, ja Jeesus antoi ne anteeksi. Jeesuksen armahdus ei kumonnut kuolemantuomiota, vaan armahdettu sovitti rikoksensa lain edellyttämällä tavalla loppuun (Luuk. 23:42).

Synnintunto ja katumus ovat merkittäviä Jumalan lahjoja. Niiden tarkoitus on ohjata langennut ihminen armahtavan Kristuksen luokse. Daavid kuvaa katumuksen tuskaansa: ”Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani.” (Ps. 32:3.) Armahdettuna hän iloitsi: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.” (Ps. 103:2–3.)

Ripin ydinasia on synninpäästö, ja aidosti sitä tarvitseva etsii vain armoa. Raamatun mukaan maailmassa on Jumalan lapsia, joilla on valtuudet joko antaa synnit anteeksi tai kieltää anteeksianto: ”Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” (Joh. 20:23.) Jos tämä Jeesuksen antama valtuutus puuttuu, onko rippi silloin vain terapiaa? Ajallisen tuomion armahdusvalta on vain tasavallan presidentillä ja oikeuslaitoksella.

Rippisalaisuus on ehdoton, ja asia tulee käsitellä katuvan syntisen kanssa kahden kesken (Matt. 18:15). Katekismus muistuttaa, että ripin vastaanottaja – pappi tai maallikko – on sidottu vaikenemaan siitä, mitä henkilökohtaisessa ripissä puhutaan. Kristus asettuu langenneen puolelle ja rajaa tiedon synnin aiheuttamasta häpeästä mahdollisimman pieneksi. Asia on helpompi, jos lankeemus on henkilökohtainen. Kun tekoon liittyy myös rikos, kuorma on kaksinkertainen, koska asia on sovitettava myös maallisen lain edessä. Varsinainen rippi eli synninpäästö ja tehty rikos on erotettava toisistaan ja käsiteltävä erikseen luopumatta rippisalaisuuden ehdottomuudesta.

Ripin vastaanottaja on vastuullinen kuin kuka tahansa jostain rikoksesta muuten tietoiseksi tullut: ”Joka varkaan kanssa on osallinen, hän vihaa sieluansa, niin myös se, joka kuulee kirouksen ja ei ilmoita” (Sananl. 29:24). Jumalan avulla osataan toimia niin, että samalla kun varjellaan ehdotonta rippisalaisuutta, huolehditaan, että salattu rikos mennään kertomaan poliisille. Rippi-isän ja -äidin tehtävä on ensisijaisesti armahtajan tehtävä mutta rikoksen tapahduttua myös yhteiskuntavastuuseen sitova.

Ennen rippisalaisuudesta luopumista on syytä keskustella asiasta vakavasti eikä tunteella. Arkkipiispa Paarman kysymys oli koko yhteiskuntaa ajatellen mielenkiintoinen: ”Se ei ole aivan yksiselitteistä, että mitä tällä rippisalaisuudesta luopumisella voitetaan.”

Päivämies no 18, 5.5.2010

Syntisten piiri ja vanhoillislestadiolaisuus

Vastine Helsingin Sanomien kirjoitukseen 1.5.2010

Helsingin Sanomat julkaisi lasten hyväksikäyttöä koskevan artikkelin "Syntisten piiri" (HS 1.5.2010). Artikkelissa kerrotaan, että kirkkomme vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piiristä on tullut tietoon kymmeniä lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia. Tiedot ovat murheellisia.

Yksikin on liikaa. Kristillisyydessämme on kautta aikain ymmärretty ja opetettu, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on yksiselitteisesti synti ja rikos. Yhtä tuomittavaa on seksuaalirikollisen suojelu. Lasta on suojeltava kaikin tavoin. Siksi jokaisen rikoksesta tietoisen aikuisen tulee toimia niin, että lasten suojaksi säädetty laki saavuttaa sille asetetun tavoitteen. On kaikkien etu saada mahdollinen tuhoisa kierre heti alkuunsa katkaistua.

Lestadiolaisten suhtautumisesta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja uhrien kokemuksiin artikkelissa todetaan: "Vanhoillislestadiolaisilla on erilainen käsitys rikosoikeudellisesta vastuustaan kuin muilla suomalaisilla. — Yhteisön jäsenet voivat suhtautua hyvinkin kylmästi väkivallan uhrin traumojen aiheuttamaan kärsimykseen."

Vanhoillislestadiolaisille laki ja sen noudattaminen on sama kuin muillekin. Jumalan armahtama ihminen ei voi rikokseen langettuaan väistää vastuutaan lain edessä. Evankeliumihan "opettaa meitä olemaan kuuliaisia voimassa oleville järjestyksille", kuten kirkkomme tunnustuksessa todetaan. "Tässä kuuliaisuudessa me toteutamme rakkauden käskyä" (Augsburgin tunnustuksen puolustus XVI).

Kärsivän kylmäkiskoinen kohtelu ei ole oikein. Kärsimysten vähättelevä ohittaminen tai vaikkapa hyvää tarkoittava mutta ammattitaidoton apu saattavat jopa lisätä ahdistusta. Meillä on täysi syy luottaa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmäämme sekä oikeusjärjestelmäämme ja niiden kykyyn auttaa myös törkeän ja traumatisoivan rikoksen kohteeksi joutuneita. Uhrille ja hänen läheisilleen tulee antaa kaikki heidän tarvitsemansa tuki ja ohjata heidät ammattinsa osaaville auttajille. Apua tarvitsevat myös tekijä ja hänen läheisensä.

Kirjoituksessa esitetään myös väite, että "rippi ja vaitiolon oppi on keskeinen lestadiolaisuuden pimeiden puolien selittämisessä". Eräs haastateltava toteaa: "Kun tekijä pyytää tekoaan, vaikkapa lapsen hyväksikäyttöä anteeksi, niin sielunhoitaja julistaa absoluution eli synninpäästön. Sen jälkeen asiasta ei saa enää puhua."

Jumalan sana tuomitsee synnin, mutta tarjoaa katuvalle armoa. Raamatun mukaan synnit annetaan anteeksi, kun ihminen nöyrtyy parannukseen, vaikka kysymyksessä olisivat niinkin rumat asiat kuin insesti tai pedofilia. Sielunhoitajalta vaaditaan armollisuutta mutta myös taitoa ja ryhtiä. Syntiin ajautunut tarvitsee sielunhoitoa. Itse ripin olemus kertoo, että kysymyksessä on ripittäytyjän vilpitön aikomus luopua synnistä ja tarve tulla autetuksi, jotta synnin kierre katkeaisi. Rippiä ei saa käyttää synnin peitteeksi. Rikokseen syyllistynyt ripittäytyjä ei voi jättää asiaa hoitamatta maallisen lain edessä. Rippi-isän tulee siis ohjata ja tukea häntä menemään poliisiviranomaisen luokse.

Vanhoillislestadiolaisten näkemys käy selväksi esimerkiksi vuoden 1979 puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa Rovaniemellä pidetystä alustuksesta, jossa sanotaan: "Salari-pissä saattaa tulla esiin asioita, jotka tulee korjata laajemminkin. Rippi-isän saarnaama evankeliumi antaa voiman asian korjaamiseen. Näin on silloin, jos on rikottu toista ihmistä tai esivaltaa vastaan. Jos toista ihmistä vastaan on rikottu, tulee halu korjata asia hänen kanssaan, mikäli se on mahdollista. Tarvittaessa asiat selvitellään myös maallisen esivallan kanssa." Näin opetetaan myös tänään.

Vanhoillislestadiolaisuudessa korostetaan omakohtaista sydämen kristillisyyttä, jonka voimanlähde on yksin Kristuksen sovitustyö. Jumalan armo puolestaan opettaa hylkäämään jumalattoman elämän, mutta myös huolehtimaan lähimmäisistä oikeaa vastuuta kantaen.

Aimo Hautamäki SRK:n pääsihteeri 

Olavi Voittonen SRK:n johtokunnan puheenjohtaja

Päivämies 2010 no 4, 27.1.2010

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on synti ja rikos

Pääkirjoitus:

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, jota kutsutaan usein pedofiliaksi, on yksiselitteisesti synti ja rikos. Hyväksikäytöstä on laissa säädetty rangaistus, ja lain edessä kansalaiset ovat tasavertaisia. Ei Jumalan armahtama ihminenkään voi rikokseen ajauduttuaan väistää vastuutaan maallisen lain edessä. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on erittäin traumatisoiva kokemus, ja lasta on suojeltava hyväksikäyttäjältä kaikin tavoin. Teko haavoittaa syvästi ja on häpeäksi tekijälle, hänen perheelleen ja yhteisölle.

Myös seksuaalirikollisen suojelu on tuomittavaa. Siksi jokaisen rikoksesta tietoisen tulisi toimia niin, että lasten suojaksi säädetty laki saavuttaa sille asetetun tavoitteen. On kaikkien etu saada tuhoisa kierre heti katkaistua. Kärsimysten vähättelevä ohittaminen tai hyvää tarkoittava mutta ammattitaidoton apu saattavat jopa lisätä ahdistusta. Voimme luottaa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmäämme. Se kykenee auttamaan myös törkeän ja traumatisoivan rikoksen kohteeksi joutuneita. Apua tarvitseva, niin tekijä itse kuin hänen uhrinsakin, tulee ohjata ammattinsa osaavan auttajan luo.

Syntiin ajautunut tarvitsee myös sielunhoitoa. Jumalan sana tuomitsee synnin mutta tarjoaa katuvalle Jumalan armoa. Raamatun mukaan synnit annetaan anteeksi, kun ihminen nöyrtyy parannukseen – vaikka kysymyksessä olisivat niinkin rumat asiat kuin insesti tai pedofilia. Jeesus suhtautuu syyllisyyttä tuntevaan rikoksen tekijään yksiselitteisesti. Kun katuva tulee luokse ja sanoo ”minä kadun” erittelemättä tekonsa suuruutta, hänelle neuvotaan antamaan anteeksi (Luuk. 17:4). Augsburgin tunnustuksen mukaan synninpäästö tulee antaa niille, jotka palaavat tehdäkseen parannuksen (XII).

Rippisalaisuus on ehdoton. Sielunhoitajalta vaaditaan armollisuutta mutta myös taitoa ja ryhtiä. Asia on vakava ja ripittäytyjä ei voi jättää asiaa hoitamatta maallisen lain edessä. Kirkkohallituksen perheasianjohtaja Martti Esko totesi pedofiliaan liittyvässä haastattelussa (HS 22.1.): ”Asian tutkiminen ja anteeksianto ovat kaksi eri asiaa.” Kun Jumalan terveellinen armo sulattaa armahdetun sydämen, anteeksi saanut pitää huolen, ettei asia jää puolitiehen.

SRK:n kirje puhujille 1.6.2010

Tässä SRK:n PF-kirje puhujille. Kirjeen mukana lähetettiin myös Päivämiehen pääkirjoitukset/vastineet. Ne tulevat sivuille myöhemmin.

----------------

Rakas veli, Jumalan terve


Tiedotusvälineissä on viime kuukausina käyty vilkasta keskustelua lasten
seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pedofiliasta. Keskustelussa on näkyvästi tuotu esille vanhoillislestadiolaisuudessa tapahtuneet lasten seksuaaliset hyväksikäytöt. On esitetty väittämä, että kristillisyytemme keskuudessa niiden määrä on erityisen suuri. Myös puhujia on ollut ja sanotaan olevan lasten hyväksikäyttäjissä. On todettava, että yksikin tapaus on liikaa.
Erityisesti uhrille hyväksikäyttö on jättänyt mahdollisesti koko elinikäisen trauman. Siksi he tarvitsevat kaiken tuen ja avun selvitäkseen elämässään eteenpäin. Tekijätkin ovat olleet ja ovat avun tarpeessa kyetäkseen hoitamaan asiat niin, että kykenevät vastaamaan niistä Jumalan ja ihmisten edessä.


Puhujina olemme erityisen vastuullisessa tehtävässä Jumalan seurakunnan sananpalvelijoina. Haluammehan, rakkaat veljet, kilvoitella niin, että säilytämme uskon ja hyvän omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä, Uskovaisina meidän tulee Jumalan sanan mukaisesti taistella syntiä vastaan niin omassa kuin muidenkin elämässä. Sielunhoitajina meiltä kysytään taitoa ja ryhtiä toimia niin, että syntinen saa avun ja myös tuen toimia oikein. Rikoksen kohteeksi joutunutta ei saa jättää yksin. Tukea tarvitsevat myös uhrin ja tekijän läheiset.


SRK:n johtokunta päätti kokouksessaan 22.5.2010 poikkeuksellisesta menettelystä: kaikille puhujille lähetetään kirje, jossa on Päivämies-lehdessä julkaistut pääkirjoitukset ja vastineet. Toivomme, että perehdytte niihin. Niissä on esitetty käsityksemme mukaan kristillisyytemme perinteinen Jumalan sanan mukainen opetus ja toimintatapa syntiin ja rikokseen ja rikoksen uhriksi joutuneen auttamiseksi.
Jumalan rauhaa terveisin

Olavi Voittonen Aimo Hautamäki
Puheenjohtaja pääsihteeri

Lisää otteita Hgin seurakuntapäiviltä IV

Ruokatauko klo 17.20
Tilaisuus jatkui ruokatauon jälkeen klo 18.00. Puheenjohtajana toimi veli N.M. ja sihteerinä P.K.
Sielunhoidollisia puheenvuoroja
c)
J.P.:
Puheenvuorossa tuotiin esille esimerkki amerikkalaisesta "pollarilaisuuden" eri hengestä, jossa ryhdyttiin (riehaannuttiin) pian seurojen alettua kiittämään (liikutuksiin). Rinnastus Helsingissä vaikuttaneisiin ns. "kiittäjätyttöihin", joiden omantunnon pohjatila osoittautui myöhemmissä hoitotoimenpidetilaisuuksissa epäraittiiksi. Viittaus samalla muutamiin tuonnoisiin helsinkiläisiin nuoriin puhujiin, jotka olivat "hörpännet" itseensä väärää henkeä ja jotka em. kiittämiset todetessaan kasvoivat omissa luuloissaan saarnaajina.
Heikki Saari:
Television laittajat, jotka laittoivat Jumalan seurakunnan vastaisesti sen, astuivat Jumalan seurakunnan (valtakunnan) hengestä toiseen henkeen: maailman henkeen.
Erkki Reinikainen:
Jumalan Hengen tuulet ovat puhaltaneet näinä päivinä.
Parannuksenteko väärästä tai kuivasta hengestä: merkit väärästä hengestä.
Usko kulkee edellä hyvän omantunnon, emme jää elämään synnissä. Jos jäämme elämään synnissä, tulee hengen vika. Sitä ei aina näe itsessä, vaan se täytyy meille toisten taholta sanoa synnyksi. Rakkaus katoaa, tulee riidat seurakuntaan.
Pelkään, että ei kävisi niin, että vain sitten uskotaan, kun käy tekemässä väärästä hengestä parannuksen. Säilytämme Pyhän Hengen vaikutuksen kautta uskonvanhurskauden.
Julkirippi - salarippi:
Missä rikotaan julkisesti Jumalan seurakuntaa vastaan, se korjataan julkiripissä. Salaripissä hoidetaan henkilökohtaiset asiat. Tarvittaessa käydään myös "filistealaisten" leirissä. Uskon kautta Kristuksen päälle, pysykää tässä vapaudessa. Jumalan teko se on.
Kososlaisen väärän hengen merkkejä:
- vaarallinen
- ulkonaisesti hurskaan näköinen raateleva susi
- syö lampaanlihaa takanapäin: puhuu pahaa toisista jumalanlapsista
- kohdistaa arvostelunsa johtokuntaa vastaan
- ankara lakihenki, totuudella ruoskitaan
- Esimerkki 1951 Helsingissä kuullusta saarnasta.Se oli opillisesti oikea, mutta siinä oli ankara ruoskinta. Kososlaisuus keräsi Helsingisä ympärilleen valiojoukkoa
- lihanvapauden henki: suo itselleen vapauksia, mutta ei toisille
- se on omamuotoinen: toimii näkyvässä taistelussa muita eri henkiä vastaan, paitsi itseään
- Helsingissä esiintyneet väärät kiitokset ja opit
J.P.:
Onko P--li K:n ympärillä joukko?
Heikki Saari:
Kososlaisuuden eräs piirre on ripin pyhyyden jalkoihin tallaaminen: lain henki. Saatetaan joutua ripin lain alle, aina tarkempaan ja tarkempaan ripittäytymiseen.
Sielunhoidollisia puheenvuoroja
d)
Heikki Saari: Oikea saarnaaja ei ole koskaan hyvä. Silloin kun puhujaa käydään ihastelemaan, on Ylkä jäänyt persoonan varjoon.
J.P.:
Ilmoitus seurakunnalle aikaisemmin sidotuista, parannukseen taipumattomista M. K:sta. A.P:stä, T.K:sta ja A.M:stä. Todettiin heidän jäävän sidottuun tilaan ulkopuolelle Jumalan valtakunnan.
Heikki Saari:
Puheenvuoroissa neuvottiin, että tämän kokouksen asioita ei viedä tiedoksi jumalattomille maailmaan. Se olisi päärlyjen heittämistä sioille.
S.P.:
Puheenvuorossa S-veli esitti toivomuksen, että E-liikkeen palveluksessa oleville, Helsinki-Järvenpää-seudun alueella olisi hyvä järjestää yhteinen kokoontuminen lähiaikoina.
Tilaisuuden puheenjohtaja J.P. totesi, että Jumala on meitä hoitanut, syntiä on saatu upottaa armomereen
Loppurukous: Veli Heikki Saari
Päätösvirsi 438.

Lisää otteita Hgin seurakuntapäiviltä III

Alla lisää seurakuntapäivien puheenvuoroja. Katkoviivalla merkityistä kohdista on poistettu puheenvuoroja, joista joku voisi tunnistaa henkilön/henkilöt. Tärkeintä ei ole se, mitä kukin teki tai sanoi, vaan kuvata hoitokokousprosessia ja sen kulkua

L.R.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus.
K.A.: Teki Parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus
S.P.:: Selitti E-liikkeen taustaa. Tässä asiassa on ollut se hankaluus, että ennen Elanto oli (1940-luvulle asti) porvarillisenemmistöinen. Tilanne on muuttunut. Maalaisväestöllä on ollut selvänä tämä asia. Nuoria on täällä Helsingissä houkuteltu erilaisilla eduilla. Vanhemmilla täällä Helsingissä on tässä asiassa ollut valvomattomuus ja nuorilla sitten tottelemattomuus
M.N.: Teki parannuksen itsensä kuivaamisesta. Siunaus .
H:n sisar: N-veli kertoi sisaren asian seurakunnalle. Sisar oli joutunut kososlaisuuteen ja kiittänyt "kylmästi" ja pyysi siunausta. Siunaus.
K.R.: Olen saanut parannuksen armon kuivasta hengestä. Olen saanut varmasti kososlaisia tartuntoja, saanko anteeksi. Siunaus.
-------
T.S.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. S iunaus.
H.H.: Teki parannuksen katkerasta hengestä ja tyytymättömyydestä. Siunaus.
L.E.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus .
S.V.: Teki parannuksen pappiseriseuran hengestä ja kososlaisuudesta. Siunaus.
K.K.: Teki parannuksen kososlaisuudesta ja vaativasta hengestä. Siunaus.
V.K.: Minua on hoidettu helmikuussa. Pohja on kososlaisuudessa. Olen joutunut selvästi kososlaisuuteen. Teki tästä parannuksen. Siunaus.
P:n sisar: Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus.
R:V.: Tultuamme tänne ihmettelimme tätä henkeä, en tuntenut oloani kotoisaksi, henkeen tottui ja olen ollut voimaton. Kososlaisuus on ollut pohjana. Teki parannuksen tästä. Siunaus.
---------
S.E.: Teki parannuksen hempeästä hengestä ja lihanvapaudesta. Siunaus.
N.S.: Teki parannuksen hempeästä hengestä, jonka oli saanut jo kotoa. Siunaus.
P.A.: Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus.
M.T.: Teki parannuksen kiintymisestä _ _:n persoonaan. Siunaus.
L.P.: Teki parannuksen hempeästä hengestä ja kososlaisuudesta. Siunaus
R.S.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus.
R.A.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus.
------
M.L.: Olen tukenut niitä, jotka ovat olleet väärässä 50-luvulta asti. Kososlaisuus on ollut pohjana. Teki tästä parannuksen. Siunaus.
L.M.: Olen saanut tehdä parannuksen H:ssa hempeästä hengestä. En ole jaksanut korjata täällä. Saanko anteeksi. Siunaus .
L.J.: Teki parannuksen hempeydestä. Siunaus.
R.J.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus.
H.H.: Teki parannuksen väärästä hengestä, joka on ilmennyt kuivana henkenä, hempeänä henkenä ja rippioppina. Turun henki on myös liittynyt tähän. Siunaus.
H.S.: Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus.
L.S.: Olen saanut parannuksen armon kesällä hempeästä hengestä. En ole sitä täällä korjannut. Saanko anteeksi. Siunaus.
N.M.: Teki parannuksen kuivasta ja hempeästä hengestä, jossa ollut pohjana kososlaisuus. Siunaus
N.S.: Teki parannuksen kuivasta ja hempeästä hengestä, jossa ollut pohjana kososlaisuus. Siunaus
R.O.: Pyysi siunausta. Siunaus.
R.M.: Olen ihaillut _ _:a ja puoltanut kotona eriseuraan joutuneita. Teki tästä parannuksen. Siunaus.
L.K.: Teki parannuksen E-liikkeen jäsenyydestä. Siunaus.

Lisää otteita Hgin seurakuntapäiviltä II

Helsingin Rauhanyhdistys - seurakuntapäivät 29.10.1978. Tässä pätkä seurakuntapäivien kulusta:

Kahvitauon jälkeen puheenjohtajaksi tuli J.P. ja sihteeriksi T.T.

J.P.:
Olemme yhdessä nähneet, että neuvonpito on tapahtunut Jumalan tahtomana. Paljon asioita on saatu korjata. Erityisesti on saanut tulla esille kososlaisuus, joka on ollut Helsingissä 1940-luvulta asti. Vuonna 1962 kososlaisuus tuli erityisesti esille. Tällöin jäi monille katkeruus, joka on ilmennyt myös johtokuntaa vastaan nousemisena. Myös pappiseriseuran henki ja kysymys Elannon jäsenyydestä on tuotu esille puheenvuoroissa.
T.V.:Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus.
K.J.: Teki parannuksen kososlaisuudesta ja Elannon jäsenyydestä. Siunaus.
V.M.: Teki parannuksen Elannon jäsenyydestä Siunaus .
I.M.: Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus
M.E.: Teki parannuksen Elannon jäsenyydestä. Siunaus
M.T.: Teki parannuksen kososlaisuudesta ja Elannon jäsenyydestä. Siunaus.
H.M.: Tulin 1960-luvun alussa Helsinkiin ja muutin 1961 Rekolaan. Rekolassa pidetyissä seuroissa joskus 1961-62 oli kehotettu joitakin R:n kannattajia parannukseen. Siunasimme kuitenkin näitä kannattajia (=kososlaisia) joutuen hempeään henkeen. H.M. teki tästä hempeästä hengestä parannuksen. Siunaus.
P.S.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus .
K.A.: Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus.
K.H.: Teki parannuksen hempeästä hengestä. Siunaus.
P.V.: Teki parannuksen Elannon jäsenyydestä Siunaus.
M.V: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus.
N.K.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus
N.S.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus
N.T.: Teki parannuksen kososlaisuudesta. Siunaus.
P.P.: Olen suosinut Elantoa ja joutunut siihen henkeen ja hempeyteen. Siunaus
P.J.: Kaikki em. P.P.:n asiassa johtuu kososlaisuudesta,josta olet saanut parannuksen armon.
H.P.: Teki parannuksen "kiittäjätyttöjen" puoltamisesta ja E-liikkeen kortin käyttämisestä. Siunaus.
R.H.: Teki Parannuksen hempeydestä ja E-liikkeen jäsenyydestä.
P. J.; Pyytäisin Heikki Saarta käyttämään puheenvuoron E-liikkeen jäsenyydestä, siitä, miksi kristitty ei voi siihen kuulua.
Saari Heikki : E-liikkeellä on marxilainen pohja, jumalankielteisyysoppi. Sieltä ei edes kannatuksen vuoksi ole syytä ostaa.

Lisää otteita Hgin seurakuntapäiviltä

HELSINGIN RAUHANYHDISTYKSEN SEURAKUNTAPÄIVÄT

29.10.1978 klo 13.00 - 22.00
Helsingin Rauhanyhdistys, Fredrikinkatu 61 A, 00100 Helsinki 10
Runsaslukuisesti Helsingin, Hyvinkään, Järvenpään, Porvoon ja Rekolan rauhanyhdistysten jäseniä

Aloitus
Veisattiin virsi 387: 1-3. Veli E.R. piti alkurukouksen.
Helsingin Rauhanyhdistyksen puheenjohtaja veli T.K. avasi tilaisuuden.
Puheenjohtajiksi valittiin veljet N.M ja J.P. ja sihteereiksi P.K. ja T.T.

l. Alustus
Veli Heikki Saari piti alustuksen "Omantunnon talous" (l Tim. 1: 19-20)

Poimintoja alustuksesta:
Vain uskon kautta päästään sovintoon Jumalan kanssa. Tällöin saadaan hengen laki sydämeen. Omantunnon taloutta ei voida hoitaa, jos ei ole elämän valkeutta ja voimaa Kristuksesta vuotavana. Sydämen uskolla Jumala puhdistaa sydämen hengen pyhityksen kautta. Mistä saadaan tällainen valo? Ajankohtaisesta evankeliumista. Uskovaisen tulee nähdä aina aika, jota eletään. Kristuksen aikaa ja armotalouden merkkejä eivät farisealaiset tunteneet. Nyt on uskonelämän raittiuden aika. Profeetta Daniel on ennustanut: "Monta puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pitävät jumalattoman menon, ja jumalattomat ei näitä tottele, mutta ymmärtäväiset ottavat näistä vaarin." (Dan. 12: 10) Jumalattomia on myös Jumalan valtakunnassa: luikahtaneet. Paavali antoi kaksi saarnaajaa saatanan haltuun. Kaiken takana oli kuitenkin rakkaus kuritukseksi. He olivat menettäneet uskon ja hyvän omantunnon.
Esimerkki uusheränneestä ihmisestä, joka sanoi: "Ennen minä siellä kotonakin tein parannusta, mutta olen sen heittänyt pois." Seurakunta kävi näkymään viallisena sekä myös oikea oppi.
Vääryyden rahat ja tavarat käytiin hoitamaan paikoilleen Ei kuitenkaan Jumalan valtakunnan kassaan! (Sakkeus)
Pyhä Henki neuvoo, ei kuitenkaan laillisesti. Jumala vaikuttaa uskon kautta kuuliaisuuteen. Asioiden korjaaminen on aina vaikeaa. Rukoillen saa pyytää voimaa ja apua. Jumala antaa sitä.
Emme omilla päätöksillä ja voimalla saa armon valoa. Se saadaan evankeliumista Jumalan seurakunnassa. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja opettaa: "Kuin sanotaan: tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, niin älkäät paaduttako sydämiänne, niin kuin haikeudessa tapahtui." (Hebr. 3: 15)
Jeesus opetti rukoilemaan: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme." Ei vain ajallinen, mutta myös hengellinen leipämme.
Näin säilytämme uskon hyvässä omassatunnossa.

2. Keskustelua/Sielunhoidollisia puheenvuoroja.
S.P.:
Parannukseen ja korjaukseen kehottava puheenvuoro osoitettuna tilaisuudessa mahdollisesti mukana oleville ns. "pappiseriseurassa" itsensä turmelleille vielä asiansa hoitamattomille henkilöille.

Sielunhoidollisia puheenvuoroja,
a) E.R.:
Sellaiset synnit, jotka eivät ole olleet seurakuntaa vastaan julkisia, hoidetaan salaripissä. Julkiset seurakuntaa vastaan tehdyt synnit korjataan julkiripissä. On varottava, ettei tule julkirippioppia, joka olisi, parempi kuin salarippi.

Helsingin Rauhanyhdistys - Seurakuntapäivät 29.10.1978

Ote kokouksen pöytäkirjasta:
-----
Heikki Saari:
Puheenvuoroissa neuvottiin, että tämän kokouksen asioita ei viedä tiedoksi jumalattomille maailmaan. Se olisi päärlyjen heittämistä sioille.

Otteita kuulustelupöytäkirjoista - Osa VI

E.R:n poliisikuulustelupöytäkirja 30.12.1982, viimeinen osa

Luettuani pöytäkirjan, haluan tehdä, siihen muutamia korjauksia ja tarkennuksia.
Ensimmäinen yhteydenotto säätiön ja SRK:n välillä oli saamieni tietojen mukaan tapahtunut siten, että eräs pääjohtaja oli soittanut marraskuussa 1961 O.K:lle ja ehdottanut tapaamista. Se olikin järjestetty, ja pääjohtajan mukana oli ollut kansanedustaja. K:n, pääjohtajan ja kansanedustajan käymissä keskusteluisa oli tullut säätiön lahjoitusmahdollisuus esille ja johtanut myöhemmin käytännön lahjoitukseen. Kansanedustaja oli ilmeisesti ollut tuolloin SRK:n johtokunnan jäsen. Han oli ollut neuvottelussa SRK:n edustajana kenenkään tietämättä edes asiasta, itse itsensä valtuuttamana.

Sain kuulla säätiön lahjoituksista ja niiden yhteydessä järjestetyistä kokoontumisista ensimmäisen kerran 17.12.1965 Heinäpään seurakuntakodissa järjestetyssä johtokunnan kokouksessa. O. K:n näin ensimmäisen kerran Oulussa 22.2.1969 järjestetyssä johtokunnan kokouksessa, jossa hän antoi selostuksen asioista.
--------
Lopussa on lisäksi Reinikaisen selvitystä Amerikan-matkoistaan. Hän tuo voimakkaasti esille, ettei ole k.o. matkoiltaan saanut rahaa Suomeen tuotavaksi.

----
Ps. Lisää materiaalia sekä SYT-rahoista että muusta mielenkiintoisesta ilmestyy näille sivuille myös jatkossa

Otteita kuulustelupöytäkirjoista - Osa V

E.R:n poliisikuulustelupöytäkirja 30.12.1982 jatkuu...

Toimikunta otti sitten yhteyden kansanedustajaan. Hänen kanssaan sovittiin käynnistä hänen kotonaan. En päässyt työesteitten vuoksi sinne, mutta toiset olivat menneet kansanedustajan kotiin. Kuulin heiltä, että he olivat odottaneet kansanedustajaa koko päivän ja tavanneet vasta pois ajaessaan hänet. Keskustelu oli ollut hankala, kiertelevä, eikä kansanedustaja ollut pystynyt selvittämään asiaa.

Tällä käynnillä oli tullut ilmeiseksi, ettei kansanedustaja enää voisi jatkaa SRK:n toiminnassa. Hänet jätettiin valitsematta johtokuntaan, ja yhteydet häneen katkesivat. Asia otettiin vielä esille työvaliokunnassa v. 1970-1971. Siellä todettiin, ettei SRK ollut rikkonut mitään maallista lakia ottaessaan lahjoituksen vastaan säätiöltä. Kuitenkin todettiin, että tässä on poikettu hyvästä ja oikeasta periaatteesta; "Lähetystyötä on tehtävä parattujen varoilla". Lahjoitusta ei olisi pitänyt ottaa tämän vuoksi vastaan. SRK:n johtokunnassa keskusteltiin vielä 27.2.1971 asiasta. S. ei ottanut asiaa esille, eikä puhunut siitä mitään. Kokoukseen kutsuttiin 8 johtokunnan ulkopuolista henkilöä ja heille selostettiin asia, sekä kysyttiin heidän mielipidettään asiasta. Silloin todettiin, että rahojen vastaanottamisessa ei rikottu maallisia lakeja, mutta lahjoituksesta olisi pitänyt kieltäytyä, koska lahjoitusvarat eivät olleet "parattujen varoja".

Lahjoituksen vastaanotossa mukana olleet saivat virheestään anteeksiannon.

Kansanedustajan toiminnan todettiin olleen hänen omaansa, joka oli ollut erillään SRK:n toiminnasta. Johtokunta teki vielä päätöksen, että asiasta annetaan selostus vuosikokoukselle. Minut valtuutettiin antamaan selostus. Annoin sen 3.7.1971 pidetyssä vuosikokouksessa. Esitin asian pääpiirteittäin, mutta en maininnut säätiön nimeä, koska säätiö ei halunnut sen tulevan yleiseen tietoon. Selostustani ei pöytäkirjattu. Lopuksi kysyin kokoukselta, tyydyttääkö selonteko, ja se hyväksyttiin yksimielisesti.

Asiasta on sen jälkeen ollut lukuisia lehtiartikkeleita. Rahojen on väitetty tulleen CIA:lta. Tämä ei varmasti pidä paikkaansa. Kertomani kaksi lahjoitusta ovat tulleet mainitsemaltani säätiöltä. SRK ei ole koskaan saanut rahaa ulkomailta. SRK:n ainoa tehtävä, jossa se tarvitsee rahaa, on evankeliumityö, ja siihen tarvittavat varat saadaan "parannuksen armon saaneilta".

Kaikki SRK:n varat, myös näinä säätiöltä tulleet lahjoitukset, ovat kiertäneet kirjanpidon kautta rnatka-- ja päivärahoina SRK: n järjestämien seurojen puhujille.

jatkuu...

Otteita kuulustelupöytäkirjoista - Osa IV

E.R:n poliisikuulustelupöytäkirja 30.12.1982 jatkuu...

Asia päätettiin ottaa esille Oulussa 22.2.1969 pidettävässä SRK:n johtokunnan kokouksessa. Kansanedustaja kutsuttiin tähän kokoukseen samoin kuin O. K:kin.

Kodissani pidettiin 20.2.1969 minun syntymäpäivätilaisuuttani, jossa oli läsnä mm. E.V. Kansanedustaja soitti hänelle ja ilmoitti haluavansa tavata hänet. V. lähti vaimonsa kanssa kotiinsa, jonne kansanedustaja oli tullut. Hän oli kertonut siellä asioita, mutta vaatinut ne "ripin taakse". Näin ollen kukaan ei tiedä, mitä hän oli puhunut.

Oulussa 22.2.1969 pidettyyn kokoukseen tuli O.K., mutta ei kansanedustaja. Hän oli silloin Kuivaniemellä eraan toisen kansanedustajan kanssa, matta kieltäytyi tulemasta kokoukseen. K:ki otti häneen yksityishenkilönäkin yhteyttä, mutta kansanedustaja ei tullut kokoukseen.

K. esitti selostuksen, jolloin vasta selvisi, että säätiön lähettämistä rahoista oli 305.000 markkaa jäänyt kansanedustajalle. Säätiö oli luullut kaikkien rahojen menneen SRK:Ile. SRK:ssa todettiin, että se hoitaa kansanedustajan sielullisen puolen. Jos se saadaan kuntoon, hän itse selvittää myös raha-asiat kuntoon,

P.S. oli kokouksessa ja käytti viisi puheenvuoroa, jotka olivat sisällöltään aivan samat: ”Ovatko säätiön ja SRK:n väliset asiat täysin kunnossa”. O.K. vakuutti, että SRK on huolehtinut tilityksestä, ja asiat ovat varmasti kunnossa,

K:n lähdettyä kokous teki päätöksen, että minun, K.M:n, H.S:n ja J. U:n on matkustettava Helsinkiin, mentävä siellä säätiön puheenjohtajan luo ja varmistettava, että asiat ovat varmasti kunnossa. Lähetystö matkusti Helsinkiin ja kävi 12.3.1969 puheenjohtajan luona. Paikalla oli myös O.K. Puheenjohtajalta kuulimme, että kaikki K:n kertoma pitää paikkansa. Meille myös vakuutettiin, että SRK on hoitanut tilityksen asiallisesti.

Jatkuu...

Mikä oli SYT?

Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 24.1.1994 artikkelin otsikolla:

TOTUUDEN VELJESKUNTA

Laajassa jutussa kerrottiin SYT:n syntyhistoriasta ja taistelusta rahan voimalla äärivasemmistoa vastaan. Tässä otteita tuosta artikkelista:

---------
Oikeistolaisten rahapiirien tukema salaperäinen säätiö on vaikuttanut 40 vuoden ajanyhteiskuntaamme sota-ajan oppien mukaisesti. Se raportoi kauan suojelupoliisille,ja uusista tiedoista päätellen sillä oli ehkä suhde muihinkin tiedustelupalveluihin...

...Kesäkuussa 1952 joukko keski-ikäisiä herrasmiehiä kokoontui mänttäläisen vuorineuvoksen luo perustamaan uutta järjestöä "lisääntyneen kommunismivaaran takia". Nimeksi tuli Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki Säätiö (SYT). Tarkoituksiksi kirjattiin "yhteiskunnan kehityksen edistäminen" ja "perusarvojen suojaaminen".

Aloitteentekijät olivat tohtori Keijo Alho, lakitieteen lisensiaatti Ukko Kivi-Koskinen, vuorineuvos Erik Serlachius ja varatuomari Tapani Virkkunen. Kaikki neljä lahjoittivat SYT:lle rahaa. Toiminnanjohtajaksi valittiin Osmo Kupiainen.

Poliittinen taistelu oli kiihkeää, huhuja tulvi, ja Suomen asemaa pidettiin epävakaana. Suojelupoliisi tarkkaili säätiön perustamista saadakseen selville, tuliko sille ehkä apua lännestä.

Perustajat tunsivat toisensa sota-ajalta, jolloin he taistelivat "henkisellä rintamalla". Talvisodan ja jatkosodan välissä oli syntynyt salainen järjestö SAT-VIA (Suomen Aseveliliiton Työjärjestö - Vapaus, Isänmaa, Aseveljeys). Tämä urkinta- ja tiedotuselin teki isänmaallista, kommunisminvastaista työtä laittomiakaan keinoja kaihtamatta, saksalaisten oppien mukaan.

Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki Säätiön johtoelimet vilisivät vanhoja Aseveliliiton ja SAT-VIA:n johtomiehiä: Keijo Alho, eversti V. A. M. Karikoski, Veikko Loppi, professori Rurik Pihkala, L. Arvi P. Poijärvi, Lauri Puntila, Matti Virkkunen . . .

...SYT:n syntymistä seurasi muiden mukana pääministeri Urho Kekkosen luottomies ja tiedonhankkija Kustaa Vilkuna, jolla oli tietokanavansa sekä lännen että idän vakoilupalveluihin CIA:han ja KGB:hen. Vilkuna julkaisi 1952 Kekkosen käyttämällä nimimerkillä kirjoituksen, jossa hän kertoi SAT-VIA:n "vouhkapoppoosta" ja väitti sen toimivan edelleen, nyt merentakaisiin voimiin nojaten. Ilkka Herlinin mukaan (Kivijalasta harjahirteen, 1993) Vilkunalla oli tiedossaan, että tohtori Alho Suomen Pankista oli käynyt hakemassa SYT:lle rahaa Länsi-Euroopasta. Laamanni Kivi-Koskinen, joka on ollut säätiössä alusta asti, sanoo, että Keijo Alho "saattoi" tehdä sellaisen matkan, muttei tuonut mitään rahoja...

... Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki Säätiö toimitti kommunisminvastaisia kirjoituksia lehtiin ja laati kiertokirjeitä, joissa paljastettiin kommunistien kanssa yhteistyössä olevia suomalaisia.

SYT myös välitti talouselämän johdolle tietoja, joiden yksi lähde oli korkea-arvoinen "vasikka" kommunistipuolueessa. SYT:n kerrotaan lähettäneen pitkän aikaa tietoja suojelupoliisillekin; säätiön toimisto oli Ratakadulla supon taloa vastapäätä.

"Emme koskaan jääneet hautomaan tietojamme", sanoo Kivi-Koskinen. "Kyllä ne menivät eteenpäin, ainakin Kekkoselle. Varatuomari Erkki Tynkkynen, joka pääasiassa hankki tiedot, ei kertonut mistä ne tulivat."

Hannu Rautkallion mukaan tiedot menivät supolta presidentille, kunnes Juhani Suomi pyysi säätiötä lähettämään raportit hänelle ulkoministeriöön. Ulkoministerinä oli silloin SYT:n apurahalla palkittu Keijo Korhonen.

Rautkallio arvelee (Neuvostovallan asialla, 1993), että kyseessä oli KGB:n operaatio: tällaista ketjua pitkin, mm. SYT:n kautta, välitettiinkin itse asiassa disinformaatiota eli harhatietoa Kekkosen KGB-suhteiden peittämiseksi ja leimattiin Skp "syylliseksi" vuoden 1961 noottiin.

SYT näyttää joka tapauksessa kiinnostaneen neuvostoliittolaisia. Joku laati säätiön suljetuista tilaisuuksista KGB:lle muistioita, ja esimerkiksi lokakuussa 1971 itse KGB:n päällikkö Juri Andropov toimitti näitä Nkp:n johdolle.

Juhani Suomi epäilee, että SYT yrittää tehdä itsestään tärkeämpää kuin se olikaan.
"Sen raportit eivät menneet Kekkoselle. Paljon parempia tietoja kommunisteista saatiin Veikko Puskalan verkostolta. Supolla oli aina hyviä lähteitä Skp:n johdossa, eikä se tarvinnut välikätenä SYT:tä", Suomi sanoo.
"Kekkoseen SYT liittyy vain siten, että se rahoitti Kekkos-vastaista propagandaa vuoden 1956 vaaleissa."...

...Säätiön valtuuskunnan nimiluettelot eri vuosilta ovat kuin talouselämän Kuka kukin on: Aarne J. Aarnio, Waldemar Bühler, Sven Fazer, Casimir Ehrnrooth, Päiviö Hetemäki, Ahti Hirvonen, Jaakko Lassila, Johan Nykopp, Erik Serlachius, Pentti Somerto, Mika Tiivola, Erik Tuomas-Kettunen, Matti Virkkunen . . .

...SYT rahoitti tutkimuksia torjuakseen yhteiskunnan "kielteisiä ilmiöitä". Apurahoja sai helposti, jos tutki maanpuolustusta, sotilaspsykologiaa, työnjohtoa, äänestämistä, asenteita, nuorisoa tai kommunisteja. "Totaalinen sota", josta jo SAT-VIA puhui, nousi 1950-luvulla taas aiheeksi.

Viime vuosina tyypillinen apurahan saaja on ollut iäkäs miespuolinen ja poliittisesti oikeistolainen johtava toimittaja. "Nuorisoakin" suositaan: Jyrki Vesikansa sai säätiön markkinatalouden rahastosta ensin apurahan kirjan tekoon ja sitten tunnustuspalkinnon journalistin työstä. Jukka Tarkka sai rahaa kirjaa varten, ja seuraavana vuonna säätiö postitti tätä teosta (Ei Stalin eikä Hitler) ilmaiseksi historianopettajille.

Työväenliikkeen edustajiakin on ollut jaolla. Heti ensimmäisellä kerralla (1953) stipendin sai tunnettu asevelisosialisti Yrjö "Jahvetti" Kilpeläinen, joka oli propagandasodan tuntija ja entinen Valpon avustaja. Seuraavana vuonna apurahaa sai lupaavana nuorena kykynä pidetty Mauno Koivisto, joka tutki Turun sataman sosiaalisia suhteita...

...SYT esimerkiksi lahjoitti vaalien edellä 1962 ja 1966 runsaasti suuryrityksiltä saatua rahaa lestadiolaisille, mutta osa rahavirrasta näyttääkin päätyneen "pimeästi" eräälle maalaisliittolaiselle säätiölle.

Jupakasta tuli pitkä ja katkera. Poliisi tutki papereita ja kuulusteli. Kirjanpito oli hävitetty ja syyteoikeuskin vanhentunut. Oikeuskansleri vastasi kantelijoille 1983, ettei asia antanut enää aihetta toimenpiteisiin.

SYT oli tehnyt kaikkensa "nostaakseen äänestysaktiivisuutta" jo vuoden 1958 vaaleissa. Kommunistien voiton jälkeen se käynnisti laajat tutkimukset heidän menestyksensä syistä. Juuri silloin näyttää syntyneen päätös saarnaajien ja uskonnollisten järjestöjen rahoittamisesta.

"En tiedä, miten sillä oli määrä vaikuttaa", Kivi-Koskinen sanoo. "Tarkoitusko? Kyllä se oli poliittinen. Ei meillä muita tarkoituksia ollutkaan."

Vuoden 1962 eduskuntavaalien yhteydessä SYT teki "epäpoliittisella sektorilla eräitä koetoimintoja". Salaperäisten "kokeiden" tuloksia tutki kaikkiaan kuusi tutkijaa vuosien ajan.

Vaalien edellä 1970 ja 1972 SYT pani toimeen laajan "äänioikeutettujen aktivointikampanjan".

SYT:n arkisto on suljettu ja turvassa pakkilaatikoissa "eri paikoissa". Alkuvuosina ei mielellään pantu paljon paperille.

Säätiön asiakirjoja löytyy useista arkistoista. "Eri tahoilta" näkyy tulleen jatkuvasti lahjoituksia. Niistä ei kerrota mitään, stipendejä lukuun ottamatta ei myöskään rahojen päämäärästä.

Vain vuoden 1991 vuosikertomus mainitsee lahjoittajia, mm. Repolan, SYP:n, IVO:n ja Urluksen. Summat ovat pieniä verrattuina takavuosien potteihin, ja toiminta näyttää vähäiseltä.

Kivi-Koskinen muistelee, että merkittäviä lahjoittajia olivat ennen SYP, KOP, Yhtyneet, Rauma-Repola ja Kymi. "Elinkeinoelämän kiinnostus väheni, kun olimme saaneet varsinaisen työsarkamme tehtyä - siis kun komukat oli saatu kuriin."...

...SYT:n papereista näkyy, että vasemmiston, lakkoliikehdinnän ja uhatun yhteiskuntarauhan lisäksi myös luonnonsuojelu- ja rauhanliikkeiden nousu tuotti säätiölle huolta.

Tällaiset "vallankumoukselliset yhden päämäärän liikkeet saavat selvästi todellista painoarvoaan suuremman julkisuuden ja tuntuman merkittävyydestä". SYT vaati "yksituumaisuutta".

SYT on työskennellyt tarmokkaasti militarismin puolesta. Se julkaisi Peitsi-nimistä maanpuolustuslehteä ja oli mukana Urlus-säätiön Suomalainen-lehdessä, jota jaettiin kauan ilmaiseksi jokaiseen kotiin.

Vuoden 1986 vuosiraportissaan SYT valitti, että Tshernobylin onnettomuuden takia "joutui koko energiapolitiikka tunnepohjaisten kansalaismielipiteiden armoille, jolloin rationaaliset näkökohdat saivat väistyä".

SYT totesi 1972, että sen tehtävä on tiedon ja totuuden levittäminen.
"Totuuden ja valheen raja" oli umpeutumassa varsinkin nuorison keskuudessa. "Vääristellyn tiedon ja totuudenvastaisten väitteiden laajamittainen ja häikäilemätön julkisuuteen saattaminen on päässyt pahasti hämärtämään oikeata käsitystä suomalaisen yhteiskunnan tilasta ja kansamme historiasta."

Otteita kuulustelupöytäkirjoista - Osa III

E.R:n poliisikuulustelupöytäkirja 30.12.1982 jatkuu

Asiasta ei kuultu enää vuosina 1967 Ja 1968. Sitten, vuonna 1969 sain kuulla O: K:lta tarkemmin tilitysasian ja raha-asian kulusta. Hän kertoi kansanedustajan näyttäneen hänelle syksyllä 1965 kirjeen, jonka mukaan SRK oli valtuuttanut hänet lahjoituksen vastaanottajaksi ja käyttäjäksi. Tällä perusteella säätiö oli toimittanut rahat kansanedustajan osoittamalle tili1le .

Mitään valtuustuskirjettä SRK ei ole kansanedustajalle koskaan antanut. Edelleen K:n kertomana olen saanut kuulla, että ennen ns. maalisvaaleja v. 1965 hänellä ja kansanedustajalla oli ollut viikottaisia tapaamisia. Vaalien jälkeen yhteys oli päättynyt. K. oli pyytänyt kansanedustajalta tilityksiä säätiön antamista rahoista, mutta ei ollut niitä saanut. K. oli esittänyt pyyntöjä myös ystävien välityksellä.

Toukokuussa 1965 K. oli lähettänyt sihteerinsä eduskuntaan kehoituksin pakottaa kansanedustajan soittamaan hänelle. Hän olikin soittanut ja luvannut käydä hänen luonaan selvittämässä asiaa.

Hän oli käydessään luvannut, että hän toimittaa K:lle tilitykset. Lupaustaan hän ei ollut täyttänyt. O. K. oli tämän jälkeen ottanut yhteyttä juristiin ja pankinjohtajaan ja saatuaan tutun kansanedustajan välityksellä tietää kansanedustajan, jonka hän oli epäillyt pakoilevan asiaa, olevan paikalla, mennyt heidän kanssaan, häntä tapaamaan. Kansanedustaja oli saatu neuvotteluun, ja häneltä oli vaadittu selitystä puuttuvaa tilitystä. Kansanedustaja oli. "menettänyt muistinsa", ja hän oli myöntänyt saaneensa säätiöltä vain muutamin kymmeniä tuhansia markkoja, vaikka oli saanut 455 000 markkaa.

Juristin todettua silloin, että he olivat saaneet jo riittävästi tietoa, oli kansanedustaja luvannut toimittaa heille tilitykset. Kansanedustaja oli tämän jälkeen kirjoittanut K:lle ja ilmoittanut saaneensa heidän käyntinsä jälkeen sydänkohtauksen, matkustaneensa kotiinsa ja polttaneensa siellä kaikki kuitit saunan uunissa.

Jatkuu...

Otteita kuulustelupöytäkirjoista - Osa II

E.R:n poliisikuulustelupöytäkirja 30.12.1982 jatkuu

Kansanedustaja ja O.K. olivat sitten sopineet rahojen lähetyksistä. Rahat oli lähetetty erään tilapäisorganisaation tilille, kuten myöhemmin saimme kuulla. Tämän organisaation kautta rahaa oli tullut saamiemme tietojen mukaan. SRK:Ile, helluntalaisseurakunnille ja eräälle raittiusyhdistykselle, jonka tarkoituksena oli ollut evankeliumityön tekeminen, sekä useille muile yhdistyksille ja yhteisöille. Raittiusyhdistyksessä oli ollut vain neljä jäsentä.

17.12.1965 oli Oulussa, Heinäpään seurakuntakodissa SRK:n johtokunnan kokous. Siellä johtokunta sai kuulla raittiusyhdistyksen perustamisesta. Sitä paheksuttiin ja todettiin, että toimintaa saisi olla vain SRK:n kautta. Yhdistys kehotettiin purkamaan kiireesti.

SRK: n oma budjetti evankeliumityöhoh oli tuolloin 20.000 markkaa. Säätiöltä saatiin kansanedustajan kautta 150.000 markkaa. Säätiö tiettävästi katsoi, että vilkas seuratoiminta, johon varat käytettiin, aktivoi seuraväkeä myös äänestämään tulevissa vaaleissa.

SRK oli saatuaan rahat, 150,000 markkaa, ja käytettyään ne, tehnyt niistä tilityksen, joka oli annettu kansanedustajalle. Asian luultiin olevan täysin kunnossa. Sitten K:n tuttava, everstiluutnantti H. K., oli ottanut yhteyden E. K:een ja kysynyt häneltä tilitystä säätiön lahjoittamista varoista, K-i oli lähettänyt K:lle tilityksen jäljennöskappaleen. Se koski tietenkin vain SRK:n saamaa summaa 150000 markkaa. Sitten tuli vielä tieto (everstiluutnantti) K:n kautta toisen kerran, ettei tilitys ole kunnossa. Johtokunta päätti silloin selvittää asian tarkoin, Johtokunnan kokous pidettiin kansanedustajan kodissa 30.8.1966. Kokouksessa pyydettiin kansanedustajalta selvitystä asiasta. Hän antoi asiasta jonkinlaisen selvityksen. Hän kertoi olleensa rahojen vuoksi kuultavana Neuvostoliiton lähetystössäkin. Asia olisi hänen ilmoituksensa mukaan ulkopoliittisesti arka. Kokous päättyi laihaan sopuun. Puuttuva tilitys jäi kuitenkin kalvamaan vielä mieliä. P. S. oli tässä kokouksessa mukana.

Otteita kuulustelupöytäkirjoista - Osa I

E.R:n poliisikuulustelupöytäkirja 30.12.1982
Minut valittiin SRK:n johtokuntaan v. 1964 ja työvaliokuntaan v. 1966. Tiedän SRK:n saaneen varoja Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki-nimiseltä säätiöitä kaksi kertaa, ensimmäisen kerran vuoden 196l ja 1962- vaihteessa ja toisen kerran vuoden vaihteessa 1965 - 1966. Ensimmäisellä kerralla varoja oli tullut, noin 9 miljoonaa vanhaa markkaa, eli n. 90.000 nykymarkkaa, ja toisella kerralla 150.000 nykymarkkaa.
Ensimmäisestä rahaerästä pystyn kertomaan vain sen, mitä muut ovat minulle kertoneet.Toisen erän saamisesta minulla on omakohtaista tietoa vain siitä lähtien, kun se tuli johtokunnassa esille. Ensimmäisestä rahalahjoituksesta sain kuulla Eino Kimpimäeltä, joka kertoi teollisuuden ja liike-elämän lahjoittaneen SRK:lle evankeliumityöhön noin 8 miljoonaa markkaa, eli 80000 nykymarkkaa.

Säätiöstä oli otettu, yhteyttä erääseen kansanedustajaan ja kerrottu säätiön pystyvän lahjoittamaan varoja. Kansanedustaja oli ottanut yhteyden puolestaan E.V:een ja ilmoittanut tulevansa Ouluun. Hän oli kertonut V:lle tarjouksesta, salaten lahjoittajan nimen ja ilmoittaen, ettei säätiö halua nimensä tulevan julkisuuteen. V. oli kysynyt asiasta E: K:ltä ja E. L:ltä, ja sen jälkeen oli todettu, että lahjoitus voidaan ottaa vastaan, koska se oli tarkoitettu juuri sellaiseen työhön, jota SRK tekee, eli evankeliumin levittämiseen. Mitään muita rahankäyttöön liittyviä vaatimuksia lahjoittaja ei ollut esittänyt.

Säätiö oli toimittanut SRK:lle lahjoituksen kahdessa erässä. Ensimmäisellä kerralla 6 miljoonan ja toisella kerralla 3 miljoonaa markkaa jotka nykyrahaksi muutettuna olisivat yhteensä 90.00O markkaa. Lahjoitus, samoin kuin SRK:n muutkin tulot, oli merkitty kirjanpitoon. Lahjoituksen käytöstä oli tehty tilitys säätiölle.
Vuonna 1965 SRK:n työvaliokunta otti yhteyttä säätiöön ja tiedusteli, onkö sieltä mahdollisuutta saada varoja evankeliumityöhön. Säätiö otti yhteyden kansanedustajaan, joka hoiti käytännön järjestelyt.

Kesäkuunsa 1965 järjestettiin eräässä kansanopistossa kokous. Sen osanottajina olivat mm. kansanedustaja ja säätiön puolelta O. K. Muita osanottajia oli ollut vajaa 10 henkilöä. Tässä kokouksessa oli suunniteltu toimintamuotoja, mihin rahat voitaisiin käyttää.....
----
Jatkuu....
Ps. Monet varmaankin ihmettelevät, mistä dokumentit on saatu. Nämä kuulustelupöytäkirjat ovat eräältä edesmenneeltä saarnaajaveljeltä.

Kalajokilaakso 214/1983 - Rahavirrat on nyt tutkittu

"Rahavirrat" on nyt tutkittu:

SRK on saanut huomattavia rahalahjoituksia

Pari vuosikymmeniä pikku porukoissa ja viimeksi pari vuolla julkisuudessakin käyty polemiikki SRK:n eli Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen "pimeistä rahoista" on saanut nyt valaistusta KRP:n Oulun lääninosaston tutkimusten valmistuttua ja apulaisoikeuskanslerin annettua asiasta loppulausuntonsa. Tästä ilmenee, että suuria rahoja on liikuteltu, multa näyttöä CIA:n osuudesta asiaan ei ole saatu. Kysymys on nykyrahaksi muutettuna yli miljoonan markan summista.

Keskustelu lahti liikkeelle kevättalvella -82 televisiossa esitetystä ohjelmasta, josta osa sensusiossa. Eräät ohjelmassa haastatellut henkilöt väittivät SRK:n liikutelleen huomattavia summia "pimeitä rahoja" joiden arveltiin olevan peräisin ClA:lta. Tämä aiheutti voimakasia keskustelua myös SRK:n piirissä, ionka tuloksena SRK:n johtokunta antoi lehdille selonteon, jossa se jyrkästi kiisti saaneensa rahaa CIA:lta ja yleensä mitään pimeitä rahalahjoituksia.

Erotetut valittivat
SRK:sta erotetut oululainen rakennusmestari Lauri Pietilä, rovaniemeläinen talonmies Juha Koponen ja lahtelainen pankinjohtaja Juha Seppänen tekivät 3.3.1982 oikeuskanslerille kantelun, jossa pyysivät Oikeuskansleria tutkimaan SRK:n johtomiesten raha-asiat. Apulaisoikeuskansleri on 9.8.1982 päiväämällään kirjeellä siirtänyt asian Oulun läänin poliisitarkastajan Vilho Kauppilan käsiteltäväksi. Poliisitarkastaja Kauppila määräsi Keskusrikospoliisin Oulun lääninosaston tukimaan asian. Tutkimuksissa ilmeni, eitit SRK on saanut eräältä säätiöltä vuodenvaihteessa 1961-62 9 miljoonaa vanhaa markkaa, eli indeksillä korjattuna ja nykyrahaksi muutettuna 462 600 markkaa sekä vuonna 1966 155 000 markkaa (vuoden 2009 rahassa 244000€), eli nykyarvoon muutettuna 671 150 markkaa, eli yhteensä nykyrahaksimuuteltuna 1.133.750 markkaa

Apulaisoikeuskansleri toteaa valittajille osoittamassaan kirjelmässä, että säätiö on saanut rahaa suomalaisilla yrityksiltä ja että SRK on vastaanottamistaan lahjoituksista toimittanut säätiölle tilitykset.

”Mitä sen sijaan tulee säätiön antamiin rahalahjoituksiin niillä osin kuin lahjoituksen saajana on Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys r.y. totean, ettei asianomistajan asemassa oleva lahjoittajasäätiö ole esittänyt mitään vaatimuksia asiassa. Tässä vaiheessa ei tosin olisi enää mahdollisuuttakaan saada täyttä selkoa lahjoitusten, että lahjoitusten aikainen kirjanpito on ollut mahdollista jo hävittää kirjanpitolain saännösten nojalla. Enemmän poliisitutkinnan osalta totean, että en pidä enkä tarkoituksenmukaisena, koska syyteoikcus olisi jo joka tapauksessa vanhentunut. Vielä totean, että suoritetussa poliisitutkinnassa oli selvinnyt, eitä mahdollinen syyteoikeus oli jo ensimmäisen kantelukirjoituksenne tekoaikaan vanhentunut

Edellä olevan perusteella ja kun asiassa ei.ole ilmennyt mitään sellaista, mikä vaatisi oikeukanslerin puuttumista asiaan, kirjoituksenne ei ole antanut aihetta enempään taholtani", toteaa apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen kirjelmäkään.

"Joku muu kuin SRK"
Kuulusteluissa ilmeni, että apulaisoikeuskanslerin tarkoittama "joku muu kuin SRK" oli kansanedustaja, ministeri ja maaherra Artturi Jämsén, joka oli primus motorina lahjoitusasiassa. Jämsén yhdessä muutaman muun kanssa perusti Neliapilanimisen raittiusyhdistyksen, jonka kautta rahat kierrätettiin. Osa rahoista jäi Neliapilalle ja siis Jämsenin valvontaan. Niistä rahoista ei lahjoittaja eikä myöskään SRK saanut monista yrityksistään huolimalta tilitystä.

Suuret rahat pelissä
KRP:n Oulun lääninosasto kuulusteli asian johdosta kaikkiaan seitsemää henkilöä eli Sakari Ojalaa, Erkki Reinikaista. Eino Kimpimäkeä , Kauko Mäntylää, Einari Lepistöä, Lauri Kelaa ja Osmo Kupiaiasta

SRK:n johtokunnan varapuheenjohtaja everstiluutnantti evp. Erkki Reinikainen kertoi kuulustelussa, että SRK oli saanut säätiöltä mainitut lahjoitukset. Asia oli käynnistynyt SRK:n työvaliokunnan otettua yhteyden säätiöön ja kysyttyä mahdollista avustusta evankelioimistyöhön. Käytännön puolen oli hoitanut eräs SRK:n johtokuntaan kuulunut kansanedustaja. Rahat oli lähetetty erään tilapäisorganisaation tilille. Reinikaisen mukaan Oulussa Heinäpään seurakuntakodissa oli ollut 17.12.1965 SRK;n johtokunnan kokous, jossa oli saatu kuulla raittiusyhdistyksen, jonka tilille rahat oli pantu, perustamisesta. Sitä paheksuttiin ja käskettiin purkamaan yhdistys kiireesti.

Reinikaisen kuulustelussa ilmeni, että 150 000 markan lahjoituksen aikaan SRK:n oma budjetti oli vain 20 000 markkaa. Kun lahjoittaja peräsi tilitystä. SRK ryhtyi selvittämään osaltaan "raittiusyhdistyksen" raha-asioita ja tässä tarkoituksessa pidettiin mainitun kansanedustajana kodissa kokous, jossa kansanedustajaa kovisteltiin. Tämä oli antanut asiasta "jonkinlaisen selvityksen", joka ei kuitenkaan SRK:n johtokuntaa tyydyttänyt. Kansanedustaja oli maininnut asian olevan ulkopoliittisesti arka ja olleensa sen johdosta kuultavana myös NL:n suurlähetystössä.

Kansanedustajaa oli kovisteltu SKK:n taholla myöhemminkin, jolloin tämä oli "menettänyt muistinsa". Kansanedustaja oli myös kertonut saaneensa SRK:n edustajain käynnin jälkeen sydänkohtauksen ja polttaneensa kaikki kuitit kotonaan saunan uunissa.

Reinikainen oli todennut kuulustelussa, että SRK:n johtokunnassa oli tultu siihen tulokseen, että oli poikettu oikeasta periaatteesta, jonka mukaan evankelioimistyöhön on käytettävä vain "parattujen varoja". Lahjoituksia ci siis olisi pitänyt ottaa vastaan.

Mielenkiintoisia numeroita
Kimpimäen, Lepistön ja Mäntylän kertomukset tukevat Reinikaisen kuulustelussa ilmitulleita seikkoja. Ilmeisesti Jämsénin kautta kulkeneesta rahasta osa joutui teille tietymättömille. Mutta jotain vaikeasti selitettävää löytyi myös SRK:n toimistosta. Tutkintapöytäkirjan liitteestä numero kaksi ilmenee, että toimistossa oli tarkastettu vuosien 1961-62 ja 65-66 kassakirjat ja kortit. Vuosilta 1961-62 löytyi yli silloisen miljoonan markan lahjoituksia kaikkiaan neljä, yhteensä 9,4 miljoonaa markkaa. Tositteet oli kuitenkin hävitetty. Sen sijaan erään kirjeen lopusta löytyi merkintä: Ajalla 6.12.1961-5.2.1962 tehty seuratyötä 5344 päivää, kulut yhteensä 11.118 000 markkaa.(vuoden 2009 rahassa 230 000€)

Tämä edellyttäisi, että seuratyötä olisi ollut tekemässä 89 saarnamiestä ja lisäksi heidän olisi pitänyt olla jokapäivä "liikenteessä".

Tämä ei voine pitää paikkaansa. Olen aikaisemmin erään toisen asian yhteydessä tiedustellut eräältä asiaa tuntevalta henkilöltä seuratyötätekevien määrää ja kuulin tuolloin, että näitä on ollut kaksi tai kolme kahden miehen "partiota" kerrallaan työssä.

Todisteita ei ole. Tositteet on hävitetty, osa todistajia on mennyt manan majoille, asia on kaikilta osiltaan vanhentunut, joten juttu jää tähän. Ulkopuolinen jää kuitenkin ihmettelemään, että jos kysymyksessä oli vain suomalaisen säätiön suomalaiselta teollisuudelta ja yritystoiminnalta keräämät varat, niin miksi asia Jämsénin mielestä oli ulkopoliittisesti arkaluontoinen ja miksi hän oli ollut asian takia NL:n suurlähetystössä puhuteltavana?

Tunsin Artturi Jämsenin hyvin. Hän oli herkkä, hieno ihminen, ja saattoi olla, ettei hän raha-asioissa ollut pilkunhalkojia, mutta hölmö ja mörköjen näkijä hän ei ollut.

Ruotsin TV 21.2.1982

KARPO:
Te olette itse olleet kymmenen vuoden ajan tätä SRK:n henkeä luomassa ja ylläpitämässä. Oletteko joskus tuntenut pistoa mielessänne, tästä ajasta?

SILLANPÄA:
Olen monesti. Tämän asian, ensimmäinen kerta kun minä olin ensimmäisessä johtokunnan kokouksessa Raahessa. Silloin tuli semmonen asia, että tarjottiin käytettäväksi tämän maailman rahoja. Ja minä vielä tänä päivänä näen sen henkilön kasvot, joka nämä asiat toi esiin. Meille ei johtokunnassa sanottu, kuinka, suurista rahamääristä oli kysymys, mistä ne rahat tulevat. Mutta onhan meillä nyt jo kirjastoissakin kirjoja, joissa sanotaan mistä nämä rahat tulevat. Sillä silloinki sanottiin jo tällä samalla lauseella, mikä on tässä kirjastossakin saatavassa kirjassa, kun siinä sanotaan, että tällä pitää tehdä näillä rahoilla kommunismin vastaista toimintaa.
Ja silloin lähdettiin sille tielle, että otettiin Jumalan sanaa, että pidettiin seuroja, mutta samassa ajettiin myöskin politiikkaa. Ja me ymmärrämme hyvin millai tätä politiikkaa harjoitetaan, jos saamamiehet ottavat tällaisista, asioista rahaa ja omana aatteena on sitten jonku määrätyn puolueen ohjelma.

KARPO:
- Te olette itse ollut päättämässä tällaisten rahojen vastaanottamisesta

SILLANPÄÄ: — Olen ollut, mutta äänettömänä päättäjänä. Ja pyrkinyt tekemään ja olen tehnytkin parannuksen, että en ymmärtänyt silloin seistä suorana asiassa. Sitten kun tämä asia tuli julki ja asiaa ruvettiin käsittelemään niin minä ehdotin silloin, että kun me kaikin olemme nyt näin pahoin asiassa vikaan menneet? niin tehdään kaikin parannus tästä viasta, ja kun nyt suviseurat on ja seurakuntalaisia paljon koossa, niin mennään kaikin ja tehdään jokainen parannus tästä viasta. Niin eräs henkilö kannatti. Mutta sitä ei pantu äänestykseen, kun toinen henkilö sanoi, että ei missään tapauksessa sitä. Voi viedä julkisuuteen, sillä jos SKP saa tämän hampaisiinsa, niin mitä tästä seuraa? - Nyt, vaikkei siitä tehtykään silloin parannusta, nyt me näemme, että sekaannus on syntynyt. Ja nyt sitten yritetään peittää tätä lankeemusta ja ihmisiä ahdistetaan.

Erottamiskirje Raahesta vuodelta 1965

Raahen Rauhanyhdistys kokoontui 4.8.65 ylimääräiseen neuvonpitoon ja allekirjoittaneen velvollisuudeksi jäi, ja täytyy sanoa että teen sen raskain sydämin, ilmoittaa teille ne johtopäätökset mihin seurakunta neuvonpidossaan tuli ja mitkä ylösmerkittiin pöytäkirjaan.

Otettiin keskusteltavaksi kokouskutsussa mainittu asia, joka koskee niitä yhdistyksen jäseniä, jotka ikävä kyllä ovat ryhtyneet kannattamaan erihenkiä, vaikka heitä on siitä monet kerrat rakkaudella varattu.

Näitä jäseniä E. ja E. M:a sekä P. ja E. K:ta oli kirjeellisesti kutsuttu kokoukseen, mutta he eivät saapuneet. Kokouksen yksimieliseksi päätökseksi tuli, että yllämainitut jäsenet omalla menettelyllään ovat sanoutuneet irti yhdistyksen jäsenyydestä. Heille päätettiin kirjeitse kokouksen päätöksestä ilmoittaa. Syvästi valittaen sitä vahinkoa, joka näille seurakunnan jäsenille on tapahtunut seurakunta jäi rukouksen hengessä odottamaan että he vielä saisivat parannuksen armon.

Omana henkilökohtaisena tervehdyksenäni lausuisin ja uskon ja tiedän, että siihen yhtyy sydämestään kaikki jumalan lapset: vielä rakkaudesta palaa taivaallisen vanhimman sydän ja avosylin ottaa seurakuntaäiti vastaan harhaan joutuneen lapsen, joka katuvana palajaa isän tykö.

Raahen Rauhanyhdistys ry.n p.sta F. V.

Varojen saaminen SYT:ltä uutisoitiin epäsuorasti Päivämiehessä 1961

SRK:n johtokunta
teki viime kokouksessaan päätöksen, että lähetystyöhön lisätään talousarvioon merkittyä määrärahaa, ja koska Jumala on suonut mahdollisuuden sen toteuttamiseen, tullaan kuluvan talven aikana lähettämään evankeliumin työmiehiä liikkeelle mahdollisimman paljon. Johtokunta näki lähetystyön tarpeellisuuden juuri tänä aikana, jolloin maailman rauhattomuus saa aikaan rauhattomuutta myöskin ihmisten mielissä. Nyt on erittäin tarpeellista kuuluttaa rauhan sanomaa, Kristusta, häntä, joka sanoi: "rauhan minä annan teille, minun rauhani minä teille jätän."
Erikoisesti pyritään tehostamaan lähetystyötä Oulun, Kuopion ja Lapin läänien alueella, Kainuussa, Raja-Karjalassa sekä Keski-Suomen alueella. Seuroista ilmoitetaan tarkemmin tässä lehdessä paikallisissa lehdissä sekä paikallisissa ilmoituksissa.
Jumala suokoon uskollisia työmiehiä eloonsa ja siunauksensa kylvötyölle, että siitä nousisi runsas kasvu.
Työvaliokunta
Päivämies numero 49 vuonna 1961

SYT:n toiminnanjohtajan yhteenveto SRK:lle annetuista varoista 1969

1. Syksyllä 1961 ottivat eräät maalaisliittolaiset kansanedustajat yhteyden OK:hon ja esittivät, että yhteisö rahoittaisi tiettyjen uskonnollisten järjestöjen sellaista toimintaa, joka edistäisi valtakunnallisesti ajattelevien kansalaispiirien menestystä v:n 1962 eduskuntavaaleissa. Kysymyksessä oleva toiminta kohdistuisi nimenomaan SKP:tä vastaan; SKP:n vaalimenestystä pyrittäisiin vähentämään.
2. Yhteisö antoi taloudellista tukea kyseisille uskonnollisille järjestöille v:n 1961 lopussa ja v:n 1962 alussa. Annettu tuki käytettiin matkakulujen ja päivärahojen suorittamiseen. Asiantuntijat arvioivat ko. toiminnan olleen tuloksellista.
3. Vuosina 1965 ja 1966 suoritettiin samanlaatuista palvelutyötä kuin vv. 1961-62, tänä kertana laajemmassa mitassa. Yhteisö rahoitti tällöinkin matkakuluja ja päivärahoja.
4. Kummassakin toimintavaiheessa oli yhteisön ja kyseisten uskonnollisten järjestöjen yhteysmiehenä ja yhteistoiminnan hoitajana kansanedustaja AJ

SRK.n kerjuukirje SYT:lle 12.2.1965

Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistys r.y.
Pakkahuoneenk. 12.

Oulu 12.2.65


Toiminnanjohtaja O.K.

Te, Herra Toiminnanjohtaja selittämättä tiedätte, vaara on uhkaamassa kansallista vapauttamme ja porvarillista talousjärjestelmäämme yhä lisääntyvän vasemmistolaisuus tähden.On hyvin mahdollista, että seuraava eduskunta muodostuu jo vasemmistovoittoiseksi.Tätä vaaraa lisää vielä se, että sosialidemokraatit ovat niin julkisesti siirtyneet kommunistien liepeille, leimahan oli parhaiten näkyvissä kunnallisvaaleissa tehdyissä vaaliliitoissa.
Vastatoimenpiteisiin olisi nyt ryhdyttävä koko terveesti ajattelevan kansanosan voimalla. Tässä ei auta yksistään vain poliittiset palopuheet, vaan nyt on osoitettava pohjimmiltaan uskonnollismieliselle kansalle vasemmistolainen ajattelu synniksi. Vasemmistolaisuus ei siis itseasiassa olekaan verrattavissa vain politiikkaan, vaan se on henkivalta, määrätynlainen uskomus ja sitä ei voi kumota muulla kuin Jumalan sanalla.
Järjestömme yksinomaisena tarkoituksena on taistella Jumalan sanalla kaikkea väärää vastaan ja voittaa sieluja Jumalalle. Kun tämä aukeaa,aukeaa samalla vasemmistokysymys oikeassa valossa ja silloin se myös syntinä hyljätään.

Toisaalta järjestömme toimesta tehty työ kirkastaa ns. nukkuville yhteiskunnallisen valveutumisen merkitystä ja nimenomaan näkemään senkin Jumalan lahjana. Velvollisuutemme on olla mukana rakentavien voimien kokoamisessa.
Normaalisti teemme tätä työtä n. 7 - 10 vanhan milj. markan edestä vuodessa, mutta mahdollisuutemme työvoimaa suhteen olisivat suuremmat.

Esitämmekin Teille, Herra Toiminnanjohtaja, että johtamanne järjestö osallistuisi tämän työn avustamiseen yhdessä niiden henkilöidenkanssa, joille olemme tämän lähettäneet, ja joista luettelo seuraa oheisena.
Saimme viime vaalien edellä huomattavan summan tätä tarkoitusta varten,mutta liian myöhäisessä vaiheessa, jolloin ei enää voitu työtä niin tarkoin suunnitella, kuin olisi pitänyt. Vaikka uskommekin, että sen tuloksena Pohjois-Suomi säilytti porvarillisen värinsä.
Emme lähde suoranaisesti poliittiseen työhön, vaan Jumalan sanalla kumoamaan vääriä kasvannaisia. Tässä mielessä otamme mielellämme vastaan toteutettavaksi ne toivomukset, joita lahjoittaja asettaa. Käytettävissämme olisi tähän työhön noin 300 maallikkosaarnaajaa ja 50 pappismiestä. Pappismiehet lähinnä oman toimensa ohella.
Jatkoneuvottelut kävisimme mielellämme suoraan lahjoittajan tai hänen määräämänsä asiamiehen kanssa. Puoleltamme neuvottelee asioista järjestömme taloudenhoitaja ja Päivämies-lehden päätoimittaja E.K., osoite Oulu Pakkahuoneenkatu 12, ...
Te, Herra Toiminnanjohtaja, maamme talouselämän keskeisenä ja vaikutusvaltaisena persoonana ymmärrätte hyvin, että haluamme pitää tämänkaltaiset kirjeet luottamuksellisina. Järjestössämmekin pidämme tämän allekirjoittajien keskeisenä.
'
Ymmärrämme myös, että mahdollinen apunne tuo meille lisää huolta ja vastuuta, mutta sen kannamme mielellämme kunhan vain säästyisimme vasemmiston yhteiskuntajärjestystämme repivätä hirmuvallalta.

Syvästi huolestuneina maamme poliittisen kehityksen tulevaisuudesta.

Kunnioittavasti
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys< ry.


E.K.
Tal.hoit, päätoimittaja
E.V.
Puheenjohtaja