Saanen kertoa sisintäni koskettaneen esimerkin. Olimme heinä-elokuun vaihteessa Togossa. Olimme siellä John Stewartin kanssa ja tulkkeina paikalliset Nicolas ja Immanuel. Me käytimme eräässä majassa lyhyet puheemme ja keskustelumme englannista ranskaksi osallistuen itsekin keskusteluun. Keskustelun yhteydessä kymmenen aikuista teki parannuksen. Sen jälkeen Nicolas veli piti lyhyen ranskankielisen raamatun tutkistelun eräästä Jeesuksen vertauksesta. Tuon tutkistelun jälkeen hän sanoi vielä muutaman ajatuksen rohkaisuksi heille, joiden keskuudesta lähdimme ennen lähtöämme. Ja silloin kodin isä kiitti toivotti uudelleen tervetulleiksi ja jatkoi: nyt meillä on evankeliumi niin, että voimme julistaa toinen toisillemme synnit anteeksi. Jumala oli lyhyessä tuokiossa avannut olennaisen uskon elämän hoitamisessa.
Evankeliumin työn lähetystyön kokemasta siunauksesta kertovat havainnollisella tavalla se lippurivistö, joka on seurakentällä. Kotimaan työssä vuosikertomus paljastaa toiminnan tapahtumia eri työmuotojen osalta jälleen suunnitellun mukaisesti. Voimme jälleen sanoa myös, että Jumala on siunannut sekä toiminnallisesti että taloudellisesti. Suhteemme eri yhteiskunnallisiin ja kirkollisiin tahoihin ovat jatkuneet hyvinä. Eri tahojen kanssa on edelleen käyty keskusteluja. Keskustelu tietyistä kysymyksistä käynnistyi jo Sievin suviseurojen jälkeen 1970-luvun tapahtumista ja jatkui viime vuoden tammikuusta huhtikuun alkupäiviin keskusteluna ennen muuta niin sanotusta ehkäisykiellosta. Annoimme myös kirjallisen lausunnon rekisteröiden parisuhteen parisuhdelain muuttamisesta koskien suhteen sisäistä adoptio-oikeutta. Keskustelussa kirkkomme johdon kanssa totesimme joulukuussa homoseksuaalisuudesta, että haluamme rakastaa ihmistä, jolla on kyseinen taipumus, mutta elämäntapana homoseksuaalisuus on Raamatun vastainen eikä sellaisena hyväksyttävä. Tämän johdosta emme voi hyväksyä rekisteröidyn parisuhteen siunaamista ja vastustamme myös niin sanotun siunauskaavan valmistamista. Siunaaminenhan merkitsee tosiasiallisesti kyseisen elämäntavan hyväksymistä. Mikäli kyseessä oleva kaava kuitenkin jossain vaiheessa kirkossamme hyväksytään siunaaminen tai rukoushetki sen yhteydessä voi papille olla oikeus, mutta ei velvollisuus. Säädöksen tästä tulee olla vähintään kirkkojärjestyksessä, koska niin sanotuilla ponsilla ei näytä olevan merkitystä ja sitovuutta kirkossamme. Näin ilmaisimme tuossa kysymyksessä.
Vuoden vaihteen jälkeen käynnistyi sitten keskustelu lasten hyväksikäytöstä eli pedofiliasta. Joudun tässäkin asiassa hieman toistamaan sitä, mitä eilen sanoin. Sysäyksenä tähän keskusteluun olivat katolisen kirkon piirissä koetut tapaukset sekä niin sanottu Pietarsaaren hyväksikäyttötapaus ruotsinkielisen rauhansanalaisuuden piirissä. Tapaus yhdistettiin jossain määrin meihin, mitä oli aiheuttamassa myös keskuudessamme ilmi tulleet osittain hyvinkin vanhat tapaukset. Sen johdosta Päivämies julkaisi 27. tammikuuta pääkirjoituksen lapsen ”seksuaalinen hyväksikäyttö on synti ja rikos”.
------
Jatkuu
"Tämän johdosta emme voi hyväksyä rekisteröidyn parisuhteen siunaamista ja vastustamme myös niin sanotun siunauskaavan valmistamista."
VastaaPoistaSiunauskaavaa luvattiin vastustaa mutta parisuhteen puolesta rukoilun vastustamisesta vaiettiin. Oliko äänestyssuunnitelma jo tuolloin valmiina?
Kukapa meistä olisi tuolloin arvannut, että tuokin lause sisälsi niin paljon merkityksiä ja suuren latauksen. Miksi tämä on tällaista kremlologiaa, tämän herätysliikkeen viestintä? Vasta jälkeenpäin ymmärtää, mille kaikelle on kokouksissa hyväksynnän antanut!