Oiva Savelan alkuhartaus:
Paavalin kirje roomalaisille 5. luvun alku
Minä uskon, että täällä alhaalla on katoamaton Jumalan valtakunta. Tunnen myöskin sen, että olen syntinen ihminen, kokonansa turmeltunut, kaikilla vioilla ja virheillä varustettu. Uskon myöskin sen että Jumala siinä valtakunnassa, jonka hän on laskenut tänne maan päälle antaa minulle ja kaikille muille annetaan synnit anteeksi. Tästä minä tahdon puhella. Edessäni on myöskin kuva vanhasta, kunniaan päässeestä papastani, joka pihassa lauleskeli kävellessään: Jumalan rauhaa rinnassansa, ken kantaa maassa kuoleman, on onnellinen kulkeissansa, maan vieraan poikki taivaaseen. Näin ovat uskoneet ja eläneet ennen matkaa tehneet ja nähneet uskovaiset, näin elävät myös tämänkin päivän uskovaiset. Ei ole tarvinnut niihin perustuksiin, jotka liittyvät siihen perustukseen, jonka päälle Jumalan valtakunta on rakennettu ja johon meidätkin on Jumalan sanalla kutsuttu ja siellä säilyttänyt, ei ole tarvinnut remonttia tehdä.
Näin on uskottu ja näin on puhuttu ja näin Jumalan lapset julistava myöskin yksinkertaista evankeliumia, Jumalan suurta ilmoitusta täällä maan päällä, jossa Herran Jeesuksen Kristuksen kärsiminen, kuolema ja ylösnousemus ovat aivan keskeisiä asioita. Kirjoittaessaan Rooman jumalanlapsille roomalaiskirje kokonaisuudessaan puhuu uskosta ja vanhurskaudesta. Sen keskeinen sisältö on aivan kiviseen tauluun kirjoitettuna viidennen luvun 16 – 17 jakeeseen, jossa Paavali sanoo: Sillä en minä häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima jokaiselle uskovaiselle autuudeksi, ensin juutalaisille ja sitten kreikkalaisille, Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan, uskosta uskoo, niin kuin kirjoitettu on, vanhurskaan pitää elämän uskosta. Näin Paavali kiteytti koko kirjeen hyvin muutamaan lauseeseen.
Näissä suviseuroissa tämä on kaikunut ja kaikuu edelleen Jumalan voiman jälkeen. Tätä me olemme saaneet kuulla ja olemme saaneet omistaa. Kristus on antanut tämän tehtävän meille tänne maan päälle, sen tehtävän ääressä me tänäänkin olemme. Siihen tehtävään Jumala on kutsunut kaikki ne lahjat, jotka hän valtakunnan työssä on nähnyt ja näkee tarpeelliseksi. Tännekin on kokoontunut joukko meitä, jotka olemme tämän tehtävän, Jumalan antaman tehtävän äärellä tässä tänä päivänä. Olemme keskustelemassa ja tekemässä ratkaisuja niissä asioissa, jotka liittyvät evankeliumin työhön. Suokoon Jumala, että kaikki ajatuksemme ja puheemme ja päätöksemme koituisivat yksinomaan Jumalan valtakunnan parhaaksi ja kuolemattomien sielujemme autuudeksi.
Se lahja, jonka Jumalan on meille vanhurskauden lahjana suonut, on yksin Kristuksen ansiota. Siinä ei ole yhtään ihmiskäden jälkeä, eikä saa olla. Silloin, kun lahjavanhurskautta lahjana sydämelle omistetaan, silloin on Jumalalle kelvollinen. Kun lahja vanhurskauden saa sydämelleen omistaa, on myös rauha Jumalan kanssa.
Tämä rauha on sellaista rauhaa, joka tuo keskuuteemme yksimielisyyden ja rakkauden ilmapiirin. Rauha ja rakkaus ja yksimielisyys kulkevat käsikädessä, silloin kun sydän tahtoo avoimesti uskoa Jeesuksen Kristuksen omaksi autuudeksi. Silloin myöskin sydän iloitsee, tämä rauha on myöskin sellainen, joka lohduttaa ja varjelee meitä, Silloinkin kun kuljemme monien kiusausten ja vaivojen keskellä, silloin kun Jumala saa rauhan meidän rintaamme laskea ja säilyttää, ihminen on onnellinen kulkeissaan maan vieraan poikki taivaaseen
Tätä rauhan evankeliumia Jumalan valtakunta julistaa ja on julistanut muuttumattomana, julistaa edelleen täällä maan päällä. Silloin kun rauhattomuuden aiheet on ihmissydämelle annettu anteeksi, myöskin ilo täyttää ihmissydämen. Tällöin Jumalan valtakunnan eläminen ja asuminen, se on meillä vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Näin tänäkin päivänä, kun me näin yksinkertaisin sanoin olemme asettumassa vuosikokousta alkamaan, me saamme turvallisin sydämin uskoa ja omistaa tämän Jumalan ehtymättömän evankeliumin, joka rauhan laskee meidän sydämellemme Hänen sydämeltään vedettynä evankeliumin sanomana, jossa ylimpänä kaikuu: Ole sinä hyvässä turvassa, synnit saa uskoa anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä. Emme saarnaa konstikkaita saarnoja vaan saarnaamme yksinkertaista evankeliumia. Minä tiedän sen. että tässäkin joukossa on paljon sellaisia, jotka voisivat käyttää korkeitakin ja viisaita sanoja evankeliumi työssä, mutta me teemme niin kuin Paavali kirjoittaa korinttolaisille, että kun hän tuli heidän tykönsä, ei hän tullut korkeilla sanoilla eikä syvällä viisaudella, vaan hänellä oli yksi asia ilmoitettavana: Herra Jeesus Kristus, se ristiinnaulittu.
Jumala antakoon rauhan ja yksimielisyyden levätä tämänkin kokouksen yllä.
Synnit saa uskoa anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.
-----
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti