E.R:n poliisikuulustelupöytäkirja 30.12.1982 jatkuu
Asiasta ei kuultu enää vuosina 1967 Ja 1968. Sitten, vuonna 1969 sain kuulla O: K:lta tarkemmin tilitysasian ja raha-asian kulusta. Hän kertoi kansanedustajan näyttäneen hänelle syksyllä 1965 kirjeen, jonka mukaan SRK oli valtuuttanut hänet lahjoituksen vastaanottajaksi ja käyttäjäksi. Tällä perusteella säätiö oli toimittanut rahat kansanedustajan osoittamalle tili1le .
Mitään valtuustuskirjettä SRK ei ole kansanedustajalle koskaan antanut. Edelleen K:n kertomana olen saanut kuulla, että ennen ns. maalisvaaleja v. 1965 hänellä ja kansanedustajalla oli ollut viikottaisia tapaamisia. Vaalien jälkeen yhteys oli päättynyt. K. oli pyytänyt kansanedustajalta tilityksiä säätiön antamista rahoista, mutta ei ollut niitä saanut. K. oli esittänyt pyyntöjä myös ystävien välityksellä.
Toukokuussa 1965 K. oli lähettänyt sihteerinsä eduskuntaan kehoituksin pakottaa kansanedustajan soittamaan hänelle. Hän olikin soittanut ja luvannut käydä hänen luonaan selvittämässä asiaa.
Hän oli käydessään luvannut, että hän toimittaa K:lle tilitykset. Lupaustaan hän ei ollut täyttänyt. O. K. oli tämän jälkeen ottanut yhteyttä juristiin ja pankinjohtajaan ja saatuaan tutun kansanedustajan välityksellä tietää kansanedustajan, jonka hän oli epäillyt pakoilevan asiaa, olevan paikalla, mennyt heidän kanssaan, häntä tapaamaan. Kansanedustaja oli saatu neuvotteluun, ja häneltä oli vaadittu selitystä puuttuvaa tilitystä. Kansanedustaja oli. "menettänyt muistinsa", ja hän oli myöntänyt saaneensa säätiöltä vain muutamin kymmeniä tuhansia markkoja, vaikka oli saanut 455 000 markkaa.
Juristin todettua silloin, että he olivat saaneet jo riittävästi tietoa, oli kansanedustaja luvannut toimittaa heille tilitykset. Kansanedustaja oli tämän jälkeen kirjoittanut K:lle ja ilmoittanut saaneensa heidän käyntinsä jälkeen sydänkohtauksen, matkustaneensa kotiinsa ja polttaneensa siellä kaikki kuitit saunan uunissa.
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti