Kalajokilaakso 214/1983 - Rahavirrat on nyt tutkittu

"Rahavirrat" on nyt tutkittu:

SRK on saanut huomattavia rahalahjoituksia

Pari vuosikymmeniä pikku porukoissa ja viimeksi pari vuolla julkisuudessakin käyty polemiikki SRK:n eli Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen "pimeistä rahoista" on saanut nyt valaistusta KRP:n Oulun lääninosaston tutkimusten valmistuttua ja apulaisoikeuskanslerin annettua asiasta loppulausuntonsa. Tästä ilmenee, että suuria rahoja on liikuteltu, multa näyttöä CIA:n osuudesta asiaan ei ole saatu. Kysymys on nykyrahaksi muutettuna yli miljoonan markan summista.

Keskustelu lahti liikkeelle kevättalvella -82 televisiossa esitetystä ohjelmasta, josta osa sensusiossa. Eräät ohjelmassa haastatellut henkilöt väittivät SRK:n liikutelleen huomattavia summia "pimeitä rahoja" joiden arveltiin olevan peräisin ClA:lta. Tämä aiheutti voimakasia keskustelua myös SRK:n piirissä, ionka tuloksena SRK:n johtokunta antoi lehdille selonteon, jossa se jyrkästi kiisti saaneensa rahaa CIA:lta ja yleensä mitään pimeitä rahalahjoituksia.

Erotetut valittivat
SRK:sta erotetut oululainen rakennusmestari Lauri Pietilä, rovaniemeläinen talonmies Juha Koponen ja lahtelainen pankinjohtaja Juha Seppänen tekivät 3.3.1982 oikeuskanslerille kantelun, jossa pyysivät Oikeuskansleria tutkimaan SRK:n johtomiesten raha-asiat. Apulaisoikeuskansleri on 9.8.1982 päiväämällään kirjeellä siirtänyt asian Oulun läänin poliisitarkastajan Vilho Kauppilan käsiteltäväksi. Poliisitarkastaja Kauppila määräsi Keskusrikospoliisin Oulun lääninosaston tukimaan asian. Tutkimuksissa ilmeni, eitit SRK on saanut eräältä säätiöltä vuodenvaihteessa 1961-62 9 miljoonaa vanhaa markkaa, eli indeksillä korjattuna ja nykyrahaksi muutettuna 462 600 markkaa sekä vuonna 1966 155 000 markkaa (vuoden 2009 rahassa 244000€), eli nykyarvoon muutettuna 671 150 markkaa, eli yhteensä nykyrahaksimuuteltuna 1.133.750 markkaa

Apulaisoikeuskansleri toteaa valittajille osoittamassaan kirjelmässä, että säätiö on saanut rahaa suomalaisilla yrityksiltä ja että SRK on vastaanottamistaan lahjoituksista toimittanut säätiölle tilitykset.

”Mitä sen sijaan tulee säätiön antamiin rahalahjoituksiin niillä osin kuin lahjoituksen saajana on Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys r.y. totean, ettei asianomistajan asemassa oleva lahjoittajasäätiö ole esittänyt mitään vaatimuksia asiassa. Tässä vaiheessa ei tosin olisi enää mahdollisuuttakaan saada täyttä selkoa lahjoitusten, että lahjoitusten aikainen kirjanpito on ollut mahdollista jo hävittää kirjanpitolain saännösten nojalla. Enemmän poliisitutkinnan osalta totean, että en pidä enkä tarkoituksenmukaisena, koska syyteoikcus olisi jo joka tapauksessa vanhentunut. Vielä totean, että suoritetussa poliisitutkinnassa oli selvinnyt, eitä mahdollinen syyteoikeus oli jo ensimmäisen kantelukirjoituksenne tekoaikaan vanhentunut

Edellä olevan perusteella ja kun asiassa ei.ole ilmennyt mitään sellaista, mikä vaatisi oikeukanslerin puuttumista asiaan, kirjoituksenne ei ole antanut aihetta enempään taholtani", toteaa apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen kirjelmäkään.

"Joku muu kuin SRK"
Kuulusteluissa ilmeni, että apulaisoikeuskanslerin tarkoittama "joku muu kuin SRK" oli kansanedustaja, ministeri ja maaherra Artturi Jämsén, joka oli primus motorina lahjoitusasiassa. Jämsén yhdessä muutaman muun kanssa perusti Neliapilanimisen raittiusyhdistyksen, jonka kautta rahat kierrätettiin. Osa rahoista jäi Neliapilalle ja siis Jämsenin valvontaan. Niistä rahoista ei lahjoittaja eikä myöskään SRK saanut monista yrityksistään huolimalta tilitystä.

Suuret rahat pelissä
KRP:n Oulun lääninosasto kuulusteli asian johdosta kaikkiaan seitsemää henkilöä eli Sakari Ojalaa, Erkki Reinikaista. Eino Kimpimäkeä , Kauko Mäntylää, Einari Lepistöä, Lauri Kelaa ja Osmo Kupiaiasta

SRK:n johtokunnan varapuheenjohtaja everstiluutnantti evp. Erkki Reinikainen kertoi kuulustelussa, että SRK oli saanut säätiöltä mainitut lahjoitukset. Asia oli käynnistynyt SRK:n työvaliokunnan otettua yhteyden säätiöön ja kysyttyä mahdollista avustusta evankelioimistyöhön. Käytännön puolen oli hoitanut eräs SRK:n johtokuntaan kuulunut kansanedustaja. Rahat oli lähetetty erään tilapäisorganisaation tilille. Reinikaisen mukaan Oulussa Heinäpään seurakuntakodissa oli ollut 17.12.1965 SRK;n johtokunnan kokous, jossa oli saatu kuulla raittiusyhdistyksen, jonka tilille rahat oli pantu, perustamisesta. Sitä paheksuttiin ja käskettiin purkamaan yhdistys kiireesti.

Reinikaisen kuulustelussa ilmeni, että 150 000 markan lahjoituksen aikaan SRK:n oma budjetti oli vain 20 000 markkaa. Kun lahjoittaja peräsi tilitystä. SRK ryhtyi selvittämään osaltaan "raittiusyhdistyksen" raha-asioita ja tässä tarkoituksessa pidettiin mainitun kansanedustajana kodissa kokous, jossa kansanedustajaa kovisteltiin. Tämä oli antanut asiasta "jonkinlaisen selvityksen", joka ei kuitenkaan SRK:n johtokuntaa tyydyttänyt. Kansanedustaja oli maininnut asian olevan ulkopoliittisesti arka ja olleensa sen johdosta kuultavana myös NL:n suurlähetystössä.

Kansanedustajaa oli kovisteltu SKK:n taholla myöhemminkin, jolloin tämä oli "menettänyt muistinsa". Kansanedustaja oli myös kertonut saaneensa SRK:n edustajain käynnin jälkeen sydänkohtauksen ja polttaneensa kaikki kuitit kotonaan saunan uunissa.

Reinikainen oli todennut kuulustelussa, että SRK:n johtokunnassa oli tultu siihen tulokseen, että oli poikettu oikeasta periaatteesta, jonka mukaan evankelioimistyöhön on käytettävä vain "parattujen varoja". Lahjoituksia ci siis olisi pitänyt ottaa vastaan.

Mielenkiintoisia numeroita
Kimpimäen, Lepistön ja Mäntylän kertomukset tukevat Reinikaisen kuulustelussa ilmitulleita seikkoja. Ilmeisesti Jämsénin kautta kulkeneesta rahasta osa joutui teille tietymättömille. Mutta jotain vaikeasti selitettävää löytyi myös SRK:n toimistosta. Tutkintapöytäkirjan liitteestä numero kaksi ilmenee, että toimistossa oli tarkastettu vuosien 1961-62 ja 65-66 kassakirjat ja kortit. Vuosilta 1961-62 löytyi yli silloisen miljoonan markan lahjoituksia kaikkiaan neljä, yhteensä 9,4 miljoonaa markkaa. Tositteet oli kuitenkin hävitetty. Sen sijaan erään kirjeen lopusta löytyi merkintä: Ajalla 6.12.1961-5.2.1962 tehty seuratyötä 5344 päivää, kulut yhteensä 11.118 000 markkaa.(vuoden 2009 rahassa 230 000€)

Tämä edellyttäisi, että seuratyötä olisi ollut tekemässä 89 saarnamiestä ja lisäksi heidän olisi pitänyt olla jokapäivä "liikenteessä".

Tämä ei voine pitää paikkaansa. Olen aikaisemmin erään toisen asian yhteydessä tiedustellut eräältä asiaa tuntevalta henkilöltä seuratyötätekevien määrää ja kuulin tuolloin, että näitä on ollut kaksi tai kolme kahden miehen "partiota" kerrallaan työssä.

Todisteita ei ole. Tositteet on hävitetty, osa todistajia on mennyt manan majoille, asia on kaikilta osiltaan vanhentunut, joten juttu jää tähän. Ulkopuolinen jää kuitenkin ihmettelemään, että jos kysymyksessä oli vain suomalaisen säätiön suomalaiselta teollisuudelta ja yritystoiminnalta keräämät varat, niin miksi asia Jämsénin mielestä oli ulkopoliittisesti arkaluontoinen ja miksi hän oli ollut asian takia NL:n suurlähetystössä puhuteltavana?

Tunsin Artturi Jämsenin hyvin. Hän oli herkkä, hieno ihminen, ja saattoi olla, ettei hän raha-asioissa ollut pilkunhalkojia, mutta hölmö ja mörköjen näkijä hän ei ollut.